Tää on nyt pakko saada pois mielenpäältä. Vaikka siis valittaa ei saisikaan.
Minulla on täysin julkinen facebook-sivu yrittäjänä olemisen ajoilta. En kirjoittele sinne mitään, mitä ei kuka tahansa saisi lukea. Seuraajiini on ilmestynyt henkilö, jonka kyllä ulkonäöltä tunnen, muttei sen enempää. Tänään hän kommentoi tekstiäni.
Kirjoitin näin:
Et ku nim pali palella saa! Kävin saamassa aamu-antibiootit ensiavussa ja siellä oli hyvä ilmastointi päällä – suoraan mun petiin tietysti. Ei millään meinaa lämmetä tää kroppa. Mä meen täkin alle…
Ja sain tällaisen kommentin tuolta ”ystävältä”:
Milloin aiot lopettaa tuon vali valin ja olla kiitollinen et oot elossa. Harvinaisen sisukasta tuo sairaalan henkilökunta kun jaksaa kerta toisen jälkeen kuunnella.
Mitä tänään opin? Ei saa valittaa, vaikka elämässä olisi pieniä tai isoja murheita!
Aamuisesta reissusta meinasi tulla isompikin poru, mutta onneksi ei kuitenkaan. Kuten olen kertonutkin, meillä on monta porrasta ulko-ovella. Niiden päälle on asetettu apuvälinelainaamosta lainassa olevat luiskat, jotka toimivat sinällään mainiosti. Ne vaan täytyy laskea pikkuisen, että ovi menee kiinni ja taas nostaa, kun tarvitaan.
Tänään unohdin sanoa uudelle taksikuskille tästä toimenpiteestä. Hän lähti viemään minua takaperin alas, mutta pyörätuoli tietysti jämähti, kun luiskat ei ollu oikein asennettu. Kuski vaan veti minut siitä pois ja mitä silloin tapahtui? Ulko-ovi lähti saranoiltaan ja putos! Onneksi se pysähtyi vastapäiseen ovenkarmiin ja onneksi vasta sen verran myöhemmin, etten jäänyt itse alle. Olisi ollut toisenlainen vointi, kun perille ensiapuun pääsin. Elämä koostuu niin pienistä asioista ja joskus ne voivat olla kohtalokkaita.
Olen niin onnellinen, että olen elossa!
Mervi