20.2.2014

Minä en kiroile. Koskaan. Ison äänen kylläkin päästin tänään, kun kepit taas kerran kaatui ja osui kipeästi varpaaseen. Huomaan, että itku on kurkussa valmiina pääsemään valloilleen, jos alan ajatella asiaa. Nimittäin sitä, että en koskaan pääse noista kepeistä eroon. Asian työstäminen on selvästi kesken. Onkin ollut mielessäni hakeutua jonkinmoiseen sopeutumisvalmennukseen vai kustantaako Kela enää nykyään […]

En yleensä stailaa kuviani, joten niissä näkyy se, mikä todellisuudessakin. Välillä katson tarkemmin, että mitähän kaikkea taustalla näkyykään…katsojahan saattaa kiinnittää huomionsa johonkin ihan muuhun, kuin mitä minä kuvaan. Näin kävi muutama kuva sitten. Eija kyseli kuvassa näkyvää pöllökangasta. Tässäpä pöllöt pääsevät ihan omaan kuvaansa. Harmi, ettet pääse hypistelemään tätä kangasta. Se on niiiiin ihanan pehmoista.