…emmää mihinkään sairaalaan jääny. Pelottaa silti. Kiitos ihanat tsemppaavista kommenteistanne! Kiva tietää, etten yksin tätä taisteluani käy.
Sairaanhoitaja ei ollut kuullutkaan, että nivelen paikalla voi olla antibioottia levittävä pallo (en muista sen nimeä) joten ei kai hän voi tietää, mitä se ehkä tekee, että voisiko iho-ongelma olla siitä lähtöisin.
Tulehdusarvo eli crp oli vain 11, joten ei kai siellä pahaa tulehdusta voi ollakaan. Siis siitä huolimatta, vaikka hänenkin mielestään iho siinä kohti näytti märkäiseltä.
Sairaanhoitaja kehotti odottamaan huomista lääkäriaikaa. Silloin pääsen kokeneelle lääkärille. Hän sanoi, että jos olisi minä, niin ehdottomasti ennemmin odottaisi huomista, kuin antaisi näiden tämänpäiväisten kokemattomien lääkäreiden ronkkia sitä. Käytävällä katsellen näyttikin siltä, että kovin nuorta oli lääkärikunta.
Hoitaja hoiti haavan, putsasi, otti viljelyn ja laittoi siihen asiaankuuluvat taitokset. Pyynnöstäni sain niitä myös kotiin, että apuhoitajani saa vaihtaa, jos haava-alue äityy vielä kovasti vuotamaan. Sitten lähdimme kotia kohti.
Paitsi että matkalla ehdotin käyntiä Hanna Kontturin Taidekahvilassa. Ystävällisesti puolisonsa hommasi jostain varastosta levynkappaleen, että pääsimme portaista. Kahvi oli hyvää ja on kiva päästä vähän ihmisten ilmoille!
Huomenna otetaan sitten uudestaan. En ole purkanut, enkä purakaan sairaalakassia. Nyt nautin sydämeni kyllyydestä kotona olemisesta. Mervi