Tänään on määrä olla viimeinen antibiootti-tiputus. Eilen ensiavussa maatessani ohikulki ortopedi Arsi Broberg, jota olen aiemminkin kehunut puhetaidoistaan. Hän tunnisti minut ja jäi juttelemaan.
Kuulin, että välttämättä bakteeria ei saada ollenkaan tuhottua. Jossain vaiheessa täytyy sitten päättää että se jätetään muhimaan, laitetaan uusi proteesi ja potilas syö loppuelämänsä jotain penisilliiniä esimerkiksi.
Uusi tieto oli se, että nivelen paikalla oleva ”speiseri” (kirjoitetaan mahdollisesti spacer), häiritsee tulehduksen mittaamista. Näin kansankielellä ilmaistuna. Sehän levittää siellä ympäristöönsä antibioottia. Jos siitä otetaan viljelynäyte, bakteeri ei ”jaksa” kasvaa, koska on ollut antibiootin vaikutuksessa. Tällöin tulos näyttäisi, että ei ole bakteerikasvua – vaikka sitä siis kuitenkin on.
Tänään osaston lääkäri on kuulumma soitellut yhteen jos toiseenkin paikkaan ja Tyksiin selvittääkseen, voidaanko antibiootti lopettaa. Nyt kuitenkin minun täytyy mennä vielä huomenna labrakokeisiin ja sitten näyttämään, onko haava täydellisesti parantunut. Jos kaikki on ok, subklaavi poistetaan ja tiputus lopetetaan. Aaaah! Kuusi viikkoa olisi ohi…