Enemmän taidetaan puhua niistä vahinkotapauksista, joissa vakuutus ei korvaa, kuin että on saatu korvaus. Potilasvahinkoasiat taitavat mennä samalla lailla?
Elämäni ensimmäisen potilasvahinkovalituksen tein vuoden 2011 ja 2012 leikkauksista. Toinen niistä todettiin potilasvahingoksi ja toinen leikkaus siis sitä korvaavaksi. Yli vuosi sitten sain ensimmäisen erän korvauksista ja siitä vähän ajan päästä toisen, lisäkorvauksen.
Tänään tuli päätös ansionmenetyksestä. Päätöksessä myönnettiin korvaus sijaisen palkkaamisesta sairaslomani ajaksi. Sain kaikki sijaisen palkkausmenot korvattuna. Siis sen mitä vaadinkin.
Korvattavaksi olisi voinut tulla myös pysyvä kosmeettinen haitta. Minun pyydettiin valokuvaamaan arpi. En viitsinyt. Sen jälkeen on tullut jo kolme arpea lisää. Lonkan seutuni on täynnä arpia, lukematon määrä eikä niistä voi sanoa, mikä on tullut mistäkin leikkauksesta.
Olen tietysti iloinen tästä myönteisestä päätöksestä. Toisaalta tuosta ajasta on kulunut jo aikaa ja aika kultaa muistot. Eikä rahalla korvata kärsimystä. On kuitenkin huojentavaa tietää, että laki toimii ja potilaan oikeusturva toteutuu.
Viime vuoden osalta on potilasvahinkoilmoitus vasta mietintävaiheessa. Tulen tokikin sen tekemään, mutta siinä on todella iso urakka. Taas täytyy muistella mennyttä.
Mervi