Huomenna tulee kuluneeksi kolme viikkoa leikkauksesta. En ole käynyt missään tuona aikana, en saa ajaa autoa, enkä edes istua autoon. Kävelemään en kykene muutamaa metriä enempää, joten täällä kökötän sisällä. Silti olen hurjan tyytyväinen.
Asumme keskellä kaupunkia, ikkunoista näen ihmisiä, pullakaupassa kävijöitä. Koululaiset kulkevat enemmän ja vähemmän äänekkäästi ohitsemme. Saan seurustella asiakkaitten kanssa. Pääsen itse ulos, koska nyt ei ole ulkoportaita. Kymmenen minuuttia heräämisestä olen työpaikalla.
Tänään hengitin vähän aikaa raitista ilmaa ja ihailin pihan muutamaa kauneuspilkkua.
Luulin, etten saisi tätä ihanuutta uuteen kotiin, mutta ilokseni huomasin, että mieheni oli tuonut tämänkin ja kelpuuttanut pihalleen.
Tuosta pöytäliinasta hankkiudun heti huomenna eroon. Kirpputoritavarat ulkona katoksessa antavat väärän kuvan putiikista. Muutama on käynyt kirpputoria kyselemässä.
Vanhoja esineitä, osa käsitöihin liittyviä.
Vanha hevosen valjaisiin liittyvä osa, setolkka. Eikö olekin kaunis esine?
Vieläköhän nämä kauniit nuput ehtivät aueta ennen pakkasia?
Pellavasydämen Mervi