Eilen ja tänään olen siivonnut kaappeja. Aloitin pahimmasta päästä, kodinhoitohuoneesta. Siellä on kaikki kaapit ihan ääriään myöten täynnä! Ihan hullua on se, että huone on täysinäinen varasto, mutta samalla minun vaatehuoneeni ja peseytymistila. Työskentelytilani on koko ajan pienentynyt ja pienentynyt, ja viimeaikoina tilaa on ollut enää hiukan oven luona. Jouluksi sain jo hiukan pöytiä raivatuksi, mutta nyt siis otin käsittelyyn kaapit. Työ on erittäin rasittavaa ja hidasta, kun en askeltakaan voi ottaa ilman keppejä. Teen pienen urakan kerrallaan, sitten huilaan (=istun telkkarin ääreen neulomaan pipoa) välillä käyn kahvilla ja sitten taas pieni erä.
Periaate on, että KAIKKI TURHA pois: roskiin, kierrätykseen tai putiikkiin. Toi viimeinen on kyllä paha, sillä siellä on myös edessä tavaroiden raivaus. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää….
Uskon, että lukijoissani on paljon samiksia, jotka säilövät ASKARTELUTARKOITUKSIIN monenmoista turhaa ja tarpeellistakin. Vanhoja Valittuja Paloja ja Helsingin Sanomat vuodelta 1956 ovat tallessa sitä varten, että jos niistä jotain kivoja mainoksia löytäisi ja sitten ”muka” tekisi niistä jotain tuotteita. Sellaisia olen jossain käsityömessuilla nähnyt ja ihastunut niihin. Erittäin epätodennäköistä kuitenkin on, että koskaan tuollaiseen työhön ryhdyn. Miksi siis niitä säästää? Vanhoja Pellervo-lehtiä on pinkka sen vuoksi, että niissä on aikas kivat kansikuvat. Kyllä ihminen on sitten ty…….ä. Ai niin ja sitten siellä on monta pussillista kanelitankoja ja hirveä määrä paahtamattomia kahvipapuja. No, kanelitangot voin viedä Pellavasydämeen, joku voi niitä käyttää kranssien koristeluun, mutta että kahvipapuja…
Viimeinen löytö tämän kaapin perältä on…ette ikinä arvaisi, mutta otsikkohan se jo paljasti…vanhoja sukkia!
Tässä kuvassa on osa näistä arvattavasti 60-luvun sukista. Kreppisukkaa, saumasukkaa, nailonsukkaa. Ohuenohutta ja paksumpaakin neulosta. Osa on vielä alkuperäisessä paketissaan avaamattomana, mutta osa on ilman minkäänlaista pussia.
Etsiessäni netistä tietoa tällaisista aarteista löysin kaksi verkkokauppaa, jotka myyvät nimenomaan vanhoja sukkia. Lähetin sähköpostia, josko ovat kiinnostuneita. Laitan ne myös tänne omaan ”verkkokauppaani” – eli lisään tuonne ylös vielä yhden sivun, jonne laitan kaappien kätköistä löytyneitä turhakkeita.
Keskustelimme äsken kahvipöydässä siitä, että mistä ihmeestä tällaiset sukkavarastot on meille tulleet. Itse en ihan varmasti ole niitä mistään hankkinut ja sitten ihmettelemään, että mitä varten mieheni on ollut tällaisista kiinnostunut. Hänen selityksensä (olisi ollut varteenotettava) oli seuraavanlainen. Asuessamme Ähtärissä siellä oli ikivanha kauppa, sellainen sekatavarakauppa ja toooosi vanha, jossa myytiin kaikenlaista laidasta laitaan. Tuo kauppa purettiin siellä asuessamme ja mieheni muistaa haalineensa sieltä kätköistä muka myös näitä sukkia. No, tuo selitys ei kuitenkaan ollut oikea, sillä näissä sukissa on hintalaputkin vielä osassa jäljellä. Ostopaikka on ollut aika usein Sokos. Arvoitukseksi jää, mutta toivon, että tämän huomaa joku, joka osaa antaa arvon vanhoille hienon naisen sukille!