Itsestäni olen huomannut – ikääntymisen myötä – että tavaran ostohimo on huomattavasti laantunut. Syy on aivan yksinkertainen: kaikki paikat tuntuu olevan täynnä roinaa, antiikkia tai arvotonta, eikä mitään välttämättä tarvitse. Voi olla, että tämä on yksi syy siihen, että minua eivät alennusmyynnit kovin paljon houkuttele. – 10% ei ole yhtään mitään eikä -20% houkuttele sen paremmin. Jossain tapauksessa voi -50 %:n alennus saada pääni kääntymään tai sitten ei.
Tilanne saattaisi olla toinen, jos olisin hakemassa jotain tiettyä tuotetta, sanotaan nyt vaikka kesätakkia, ja takkikaupassa on normihintaisia, mutta myös rekillinen puoleen hintaan myytäviä. Silloin varmaan selaisin ensin nuo alennustakit.
Olen siinä mielessä huono esimerkki itselleni, että nykyään käyn tosi harvoin kaupoissa. Syy on huonossa liikkumisessani – välttämättömiäkin ostoksia joudun siirtämään päivään, jolloin tunnen jaksavani kulkea kauppaan ja kaupassa. Juuri nyt olen innostunut facebookin isojen tyttöjen vaatekirppiksistä!
Kauppiaalle on tottakai edullisempaa saada kaikki tavarat myytyä normaalihinnalla. Joskus vaan on pakko siirtää huonosti liikkuvaa tai epäkuranttia tavaraa alennuksella myytäväksi. Annettu alennus on tietysti pois kauppiaan katteesta. Sesonkituotteiden menekin arviointi lieneekin kokemusta vaativa tehtävä. Itselläni ei tästä ole käsitystä, sillä en myy sesonkitavaraa. Käsityö ei ole siinä mielessä trendituotetta, että kauden päätteeksi hyllyt tyhjätään ja uusi satsi otetaan tilalle. Vaatepuolella pieni osa siirretään talvi- ja kesävarastoon odottamaan.
En ollenkaan väitä, etteikö meilläkin jotkut tavarat ole virhearviointeja ja jäävät hyllynlämmittäjiksi. Sen olen kuitenkin todennut, että noihin tuotteisiin ei pure (edes) alennusmyynti. Tarpeeksi monta kertaa olen koittanut ja todennut turhaksi. Edes -50 % ei saa ostopäätöstä syntymään. Silloin tavara on vain poistettava hyllystä.
Käsityö on mielipiteitä jakavaa. On niitä asiakkaita, jotka aina ostavat lahjaksi käsinvalmistettua. Toisaalta olen törmännyt myös ihmisiin, jotka ihmettelevät miksi ihmeessä käsintyöstä pitäisi maksaa enemmän kuin halpamyymälän likivastaavasta tuotteesta. Käsityön myynnissä ei kilpailla hinnoilla, vaan muilla tekijöillä: laadulla, ekologisuudella, palvelulla, persoonallisuudella, kotimaisuudella, työllistämisnäkökohdilla jne. Luulen, että olen oikeassa, jos väitän, että näiden viiden vuoden aikana, kun olen Pellavasydän-puotiani pyörittänyt, hinnasta tinkaajat jäävät kahden käden sormilla laskettaviin. Siis todella harvoin kukaan pyytää alennusta.
Sen sijaan, että asiakkaat pyytäisivät alennusta, minä olen sitä usein antamassa. Liian helposti neuvonantajieni mielestä. Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut moitteen: ” Miksi ihmeessä sinä tarjoat alennusta, kun ei asiakas sitä edes pyytänyt.” Tiedän syyn. Ja sen tiedon jakavat kanssani ehkä vain toiset omien kättensä tuotteita myyvät käsityöläiset. Ei, eivät hekään kaikki, mutta turhan moni meistä aliarvioi omien kättensä tuotoksia.
Muistatteko, kun kerroin salaperäisestä hinnantarkkailijasta? Minulle tuntematon henkilö lähti kaupasta ja tokaisi mennessään jotenkin tähän tapaan: ” Hiukan on jo hinnat muuttuneet parempaan suuntaan, mutta vieläkin ovat liian alhaiset!” Minulle ei ole selvinnyt, missä roolissa tämä tarkastus tehtiin.
Miksi tätä asiaa näin pitkästi ja sitkeästi vatvon?
– Lehtikirjoituksestani saamani arvostelu (se yksi, josta lukijat eivät vielä tiedä mitään)
– Laskin keskiviikkona, että annoin kolme kertaa päivän aikana alennusta, jota ei pyydetty.
1) Täti tuli ostamaan lippistä ja yhdessä löysimmekin oikein mainiosti sopivan. Kyseessä oli myyntitilissä oleva tuote. Tekijän puolesta olen harmitellut, että mihin hän tuotteensa sitten laittaa kun minä lopetan. Tämä huoli sai minut varmistamaan kauppojen syntymisen.
2) Myös välitysmyynnissä olevaan virkattuun peittoon oli tarttunut jotain joka ei lähtenyt käsipelillä pois. Pyytämättä tarjosin fläkistä alennusta – ja sain kaupat syntymään!
3) Sulkemisaikaan tuli vieraspaikkakuntalainen asiakas etsimään virkattua mattoa. Sellainen löytyikin ja minä alentamaan sen hintaa, vaikkei asiakas edes kommentoinut hintaa…taas laskin, että onpa yksi matto vähemmän liikkeen loppuessa.
Miten sinä suhtaudut alennusmyynteihin?
Saavatko ale-mainokset sinut ryntäämään ostoksille?
Vaikuttaako alennettu hinta impulssiostoksiin tai/vai/ja harkittuihin hankintoihin?
Mervi
