Just vähän aikaa sitten heräsin kellon soittoon. Pökkyrässä katsoin kelloa – apua – puoli kymmenen! Äkkiä ylös, kauppa aukeaa puolen tunnin päästä….kunnes huomasin, että nythän on ilta. Kui?
Menin pikkupäikkäreille ja laitoin kellon soimaan, noustakseni tekemään töitä. Lupasin huomiseksi yhden tunikan valmiiksi. Asiakas lähtee huomenna kotikonnuilleen, eikä tangolta löytynyt sopivan kokoista. Samalla lailla oli kuulemma käynyt viime kerrallakin! Herätti hymyilyä putiikissa, kun kerroin, ettei sitten ole mitään hätää, jos on yö välissä – siinähän ehtii vaikka mitä tekemään…
Muutama näppipyyhekin pitäisi olla asiakkaalle, joka on tilannut ne jo alkukesästä. Mun moka siis. Mutta kun ei löydy harmaata froteeta. Yritin värjätäkin. Mustalla. Laitoin koneen täyteen värjättävää kangasta ja ajattelin, että siten mustasta tulee harmaata. Vaan ei tullut!
Nyt siis keittämään kahvia, sitten keittiön pöytä tyhjäksi ja pellavaa pöytään! Ei ole yrittäjällä työaikaa, mutta työaikansa voi valita vapaasti, kokolailla. On oma moka, jos ei osaa järjestää töitään oikeaan aikaan. Tai tyhmyyttään menee lupaamaan asioita, jotka aiheuttaa päiväjärjestyksen menon päälaelleen.
Olen taas viikonlopun yksin kotona, joten ei sen väliä, milloin nukun ja milloin valvon. Tavallaan tykkäänkin tästä. Ja sitten voi tehdä näitä sijaistoimintoja: alkaa kirjoittaa blogia, kun pitäisi höyryten ommella tunikaa.
Mervi
Lisäys: Nyt on kello 2:37 lauantain vastaisena yönä, niin kai se sanotaan, kun ”huomenna” on lauantai. Nyt olen saanut tunikan valmiiksi. Välillä kävin syömässä ja lehteä lukemassa, mutta kyllä siihen kokolailla 3 tuntia meni. Sain itselleni selitettyä, ettei niitä näppipyyhkeitä tarvitsekaan vielä tehdä. Ei se asiakas taidakaan vielä tänä viikonloppuna tulla lomalle. Ja ehtiihän sen sitten vielä maanantainakin. Ehkä. Nyt menen nukkumaan, paitsi että nukahdan paremmin, kun luen ensin pikku pätkän kirjaa. Nyt on menossa Kaari Utrion ”Vaitelias perillinen”.