Sain tehtävän tutulta nukketeatteri-ihmiseltä. Nyt pitäisi valmistaa keski-aikainen puku hänelle. Puku tulee kertojalle. Tokikaan tämä ei täytä keski-aikaisen puvun ”sääntöjä” – aika paljon sovelletaan, mutta näin se menee:
1) Ensin tyhjennetään ja puhdistetaan keittiön pöytä.
2) Tässä tapauksessa olen saanut valmiita ohjeita, jotka tilaaja on etsinyt netistä. Mukana on jopa pienoiskaavat.
3) Kovin kummoinen ei ole muistilappuni, johon olen merkinnyt strategiset mitat. Ei ole ihme, että näitä lippusia välillä joudun etsimään…
4) Vertaan mittoja neiteihini ja totean, että kumpikaan ei käy. Neito on auttamatta liian pieni ja matami taas liian iso – on siis sovellettava siltä väliltä.
5) Etsin vanhoista kaavoista lähinnä – itse asiassa aivan tarkastikin – sopivat. Mittanauhaa etsitään tovi.
6) Kangas levitetään pöydälle. Koska tämä kangas kutistuu voimakkaasti, olen sen jo pessyt valmiiksi.
7) Lähdetään etsimään neulatyynyä ja saksia. Yleensä ne ovat hukassa. Kaavat asetellaan kankaalle. Helmaa pidennetään ja kellotetaan aika voimakkaasti. Keski-ajalla puku olisi tehty kiiloista, mutta meillä on kun on tarpeeksi leveää kangasta, voi tehdä yhtenäisen.
8) Leikkaamisen jälkeen seuraa kriittinen vaihe. Tässä on tulokset sivupöydällä. Kaaos on valmis syntymään. Mutta koska taas on menossa ”uuden elämän” opettelu, palataan kohtaan 1) eli keittiö siivotaan ennalleen. Jippii! Eipä arvaa mies kotiin tullessaan, että täällä on tehty töitä…
9) Sitten seuraa ompelu ja jännittävä hetki, sovitus. Oi, kuinka sopiva siitä tulikaan!
En näyttänyt sitä, kuinka summanmutikassa (mikä se on?) leikkasin hihat. Ilman kaavaa onnistui näin hyvin.
Ja takaakin istuu kuin pörö suojalumessa…
Seuraavana päivänä sovitettiin pukua tilaajalle ja se näytti ihan yhtä hyvältä. Nyt sitten ompelen saumat valmiiksi. Pääntiestä tuli kylläkin vähän liian avara, joten siihen teen kaitaleen ja sen sisään nauhan, jolla väljyyttä voi säädellä. Muutama koristenauha tähän lisätään myös. Sitten pääsen päällyspuvun kimppuun.
Pellavasydämen Mervi