Olisipa hauska tietää, mitä itsekullekin tulee otsikosta mieleen? Auto se ei voi olla, kun on monikossa…rattaat, vaunut, sukset…mitäs vielä on enemmän kuin yksi…rullaluistimet?
Vanhojen kyynärsauvojeni kumitulpat kuluivat puhki ja vein ne apuvälinelainaamoon vaihdettavaksi. Samalla näytin, miten sauvat ovat alkaneet kolista – kaikki tietävät jo kaukaa, että minä olen tulossa! Ystävällinen fysioterapeutti lupasi, että huoltavat sauvani. Kävi kuitenkin ilmi, että ne olivat niin rikki, ettei korjaaminen enää onnistunut. Tämä asiakaslähtöisen palveluasenteen omaava nainen alkoi etsiä minulle kunnollisia sauvoja ja sellaiset minulle tilattiinkin. Oikein anatomisesti muotoillut.
Käydessäni hakemassa sauvoja hän ei kuitenkaan ollut paikalla. Oli pitkä jono ennen minua, mutta vihdoin tuli minun vuoroni. Minua kutsuttiin ja kun aloin selittää asiaani, silloinen fysioterapeutti sanoikin: ”Älä sano vielä mitään!” Hämmästyneenä totesin, että minä siis saan tulla tähän, mutta en saa sanoa mitään… arrgh! Arvaatte, että olin jo vähän varautunut asiaani esittäessäni.
Lopuksi kysäisin, että olisiko mahdollista saada toiset kepit ulkoilua varten, ettei tarvitsisi aina muuttaa korkeutta. ”Ei meillä sellaiseen YLELLISYYTEEN ole varaa!” oli vastaus ja minä vain toistin että ”niin – ylellisyyteen…”
Se siis (ainakin melkein) tarkoittaa, että minulla on ylellinen kulkupeli käytössäni. Jokainen, joka on kahdella sauvalla kulkenut, tietää, miten hankalaa pelkkä uloslähteminen tai sisällesaapuminen on, eikä siihen enää kaipaa keppien säätelyä. Joten sitten kuljetaan vaan aina samoilla kepeillä, samoilla säädöillä välittämättä muodostuvista asentovirheistä. Ei vaan jaksa.
Kepit kaatuvat ainakin sata kertaa päivässä. Voin kuvitella, millaista mieheni alkuillan nukkuminen on, kun vähän väliä säpsähtää kauheaan kolinaan…
 |
| Anatomisesti muotoiltu kyynärsauva |
Nämä muoviset härpäkkeet on tehty siivousvälineiden ripustamiseksi seinälle, mutta minäpä käytänkin niitä kepeilleni. Näitä on kiinnitetty työpöytään, ruokapöytään, tiskipöytään jne.
Aina ei keppiä tarvitse edes ”lukita” tuohon nipsuun – riittää kunhan sille on paikka, mihin nojaa ja pysyy pystyssä.
Sellainen huono puoli näissä uusissa kepeissä on – anatomisesti oikein muotoillut kun ovat – että niitä ei voi vaihtaa kädestä toiseen. Onkin jokseenkin hankala tietää kumman valitsee. Joskus voin pienillä matkoilla käyttää vain oikean käden keppiä, mutta miten erotan sen? Tähän ongelmaan on suunnitteilla ratkaisu – jokin virkattu merkki toiseen.
 |
| Kumpi kumpaankin käteen? |
Aasinsiltana tästä ruokapöytäkuvasta iltasyömisiini.Minulla on yksi projekti kesken.
Olen saanut vakiinnutettua syömiseni niin, että paino pysyy paikallaan eikä nouse. Nyt vaan pitäisi saada se laskemaan. Pahin kompastuskivi on iltasyömisessä. Rutiineihini kuuluu Turun Sanomien lukeminen illalla viimeiseksi, enkä pysty mitään lukemaan pöydän ääressä ilman syömistä. Nyt olen jo sen verran edennyt, että kokoan syömiset lähelleni ennen lukemisen aloittamista – eikä mitään saa hakea enää lisää! Tänä iltana tyydyin rasvattomaan viiliin, kerrokseen sokeria ja pakastettuun mansikkasoseeseen. Aika kevyt ja melkein terveellinen. Eikö?
Mervi