Telkkari ei enää vangitse minua
Muistan ajan, kun istuin aina telkkarin ääressä virkkaamassa tai neulomassa. Kaikki kiinnostavat ohjelmat piti nähdä tai ainakin nauhoittaa. Vähän väliä tuli boksista ilmoitus, että tallennustila ei riitä.
Sen sijaan minusta tuli nettiaddikti
Sit yhtäkkiä ei enää telkkari kiinnostanutkaan. Aloin nettiaddiktiksi. Kaikki kiinnostavat blogit piti käydä joka päivä katsomassa, vaikka vain pieneen osaan tuli päivittäin uutta päivitystä. Keräsin myös uusia blogeja. Osa blogeista on lukulistallani, joten automaattisesti näen uudet jutut, mutta aika monta on vain omissa kirjanmerkeissäni, joten niitä pitää omatoimisesti käydä tarkastamassa.
 |
| Muuten vaan kaunis kesäinen kuva näin talven keskelle |
Blogit
Nyt alan huomata tietynlaista kyllästymistä siihenkin. Joku blogi saattaa olla pitkänkin aikaa kurkkaamatta. Tiedän jo, mitä siellä on. Sitä samaa joka päivä. En usko, että haluaisin blogin varsinaisesti uudistuvan, mutta toivoisin laajempaa kirjoa aihealueisiin. Pelkkä päivän asu – ja sekin samantyyppisenä joka päivä – ei pitkään jaksa kiinnostaa. Haluan tietää jotain muutakin seuraamastani ihmisestä. Jos blogi täyttyy yhteistyökumppaneitten mainosjutuista, alkaa sekin pian maistua puulta – vai onko se kateus, joka harmittaa?
Facebook
Seuraava vaihe harrastuksessani on se, että olen alkanut seurata facebook-ryhmiä. Että voi olla ihminen hölmö ajankuluttamisessaan! Kovin harvoin niitä lukiessa saan hyvän mielen, enimmäkseen alkaa harmittaa. Mutta joku on saanut minut koukkuun. Joudun myöntämään, että toisinaan seuraan jotain ketjua vain sentähden, että haluan nähdä, miten pitkälle ihmiset menevät ilkeydessään tai kuka saa sanoa viimeisen sanan ja kuinka kauan ketjua jatketaan, kunnes yp sen poistaa.
Tottakai on selvää, että uutuudenviehätys aikaa myöden katoaa. Vain tosi ystävyys säilyy vuodesta toiseen ja se kestää myös pienet kolhut. Noin niinkuin live-elämässäkin.
Mikähän vakuttaa blogin kiinnostavuuden elämänkaareen;
1) syvällisyys
2) monipuolisuus
3) tuttuuus
4) uudet ideat, niin uuden käsityöideat, ruokaohjeet kuin ostosmahdollisuudetkin
5) uudet käänteet bloggarin elämässä
6) omassa eämässä tapahtuvat muutokset – äitiysblogi alkaa toki kiinnostaa uudellalailla, kun huomaat olevasi itsekin raskaana jne.
– minä saisin uusia kiinnostavia blogeja listalleni
– oppisin tuntemaan sinua ehkä hitusen, kun tietäisin, millaista blogia luet mielelläsi.
Vai kertooko ihmisestä mitään se, mitä blogeja hän lukee?
Olen kovin iloinen siitä, että lukijamäärät tässä blogissa ovat kasvaneet viime aikoina. Muutama uusi kasvo on ilmestynyt tuohon sivuun lukijalistaankin, mutta tilastollisesti lukijoita on paaaaljon enemmän. Olette kaikki sydämellisesti tervetulleita seuraamaan Pellavasydämen sykettä ja minun elämääni.
Seuraatko sinä facebookia? Entä sen ryhmiä? Oletko löytänyt kivan ryhmän, missä voi oikeasti keskustella rakentavasti. Sellaisen haluaisin minäkin löytää. Mutta onko sekään ryhmä enää yhtä fiksu, jos minut sinne päästetään mukaan? Siinäpä miettimistä!
Vielä on Twitter, Pinterest ja Instagram kokematta
Sitten mulla on vielä paljon uutta koettavaa: en ole Twitterissä enkä Instagramissa. Ja ainakin Pinterest on kuulemma koukuttava. Kyllä meitä ihmisiä houkutellaan sinne ja tänne ja kun ihan kotonakin olisi tarpeeksi haastetta. Ihan vaan oman itsensä hoitamisessa.
Toivoisin – vai toivoisinko – pääseväni vapaaksi näistä riippuvuuksistani? Ainakin jäisi paaaaljon enemmän aikaa tehdä jotain muuta kivaa. Lukea kirjoja, tehdä käsitöitä, kuntoilla, hoitaa ystävyyssuhteita…
Mervi