En ole ikinä tehnyt lanttulaatikkoa.
Pojasta polvi paranee ja sepä saattaa olla tottakin. Tyttäreni teki tänään elämänsä ensimmäiset joululaatikot. Tuoksu täällä on huumaava.
Ainoastaan lantun paloittelussa minä olin parempi. Voima se on joka jyllää – tai oikea ote. Yllätyin, miten hyvältä maistui raaka lanttu. Miksei sitä voisi rouskuttaa iltapalaksi. Puhdistuisi hampaatkin…
Ei omena kauas puusta putoa. Niin on tytär kuin äitinsäkin. Koko keittiö kuin hävityksen jäljiltä.
Koska en ole koskaan tehnyt lanttulaatikkoa, en ohjeestakaan mitään tiennyt. Sitä vaan hoin, että tarpeeksi voita tulisi…
Koskahan saa luvan maistaa?
Tätä kirjoittaessani tuoksu meillä on jo ehtinyt muuttua. Nyt täällä tuoksuu piparkakkumauste. Huomenna tytär leipoo pipareita. Yöllä minä käyn napsimassa taikinaa, vaikka se kuinka yrittää sen peitellä ja kirjoitella kaikenlaisia lappuja, joissa lukee että ”näpit irti!” tms.
Mikäs sen parempaa kuin jääkaappikylmä piparkakkutaikina?