Sunnuntai-iltana söin viimeisen aterian, jollaista en tule ehkä koskaan enää elämässäni syömään.
Kyseessä on iltapala, jolle kokosin jääkaapista parhaat sapuskat, mitä hiukankin teki mieli.
Tuoremehua, myyjäisistä ostettua lihapiirakkaa, kaali-ananas-salaattia, kinkkuleikettä, creme brulé – niitä taisin syödä kolme tuollaista pikkupurkillista. Oletteko maistaneet? Se on niin niin niin ihanaa….
Tästä eteenpäin ateriani ovat näissä laatikoissa ja pusseissa: Eikä sitten muuta. Vain ihan hiukan lisäproteiinia.
Tällainen dieetti kestää 16.12. – 14.1. ja tapahtuu lääkärin valvonnassa. Kyllä – laskit aivan oikein – siihen aikaväliin osuu myös joulu! Eikä näistä pusseista edes löydy jouluruoan makuisia elämyksiä!
Kun ei kerran syömistä varten pöytää kateta, niin ei siis haittaa, vaikka ruokapöytä on taas hetken tämän näköinen;
 |
| hassu kuva, näyttää tavarat putoavan… |
Putiikin työhuoneen hyllyjä tyhjentäessäni löysin keskeneräisiä jouluisia töitä. Päätin tehdä nämä loppuun. Näppipyyhkeet myytiinkin jo kaikki, joten huomenna vien putiikkiin täydennystä.
Satuin menemään tänään putiikkiin juuri oikeaan aikaan. Kaksi asiakasta toi korjausompelua. Yksi takin vetoketju ja fiinin takin rikkimenneen hihan korjaus niin, ettei reikä näy. Luulin jo, että olen päässyt kaikista pakollisista yritykseen liittyvistä ompeluista. Mutta vielä pitää vähän jaksaa. Kunnes…….
Pellavasydämen Mervi