KIerrätysjuttujen sarja jatkuu…. Tällä kertaa valmistui kesäinen liivi.
Myymälän puolelta poissiirretty hartiahuivi lojui hetken vailla tarkoitusta. Mutta se sai jatkoelämän. Olen virkannut tämän puuvillaisen huivin ehkä 15-20 vuotta sitten. Se ei ole löytänyt käyttäjää ja nyt hoksasin, mihin sen käytän. Idea lähti jossain netin syövereistä näkemästäni miehille (!) tehdyistä pitsijakuista. Tekisin tästä jotain, mutta mitä? Vaikka huivi on pitkä, sitä on kuitenkin liian vähän jakkuun tai puseroon, mutta liivi – liivi siitä tulisi! Muistin, että kaavojeni joukossa on vanha kaava, jossa on useampikin liivimalli. Ensin ajattelin pientä boleroa, mutta kun mittailin ja sovittelin, tajusin, että kannattaa käyttää koko huivin mitta ja siitä tulisikin pidempi liivi. Näin siis syntyy virkattu liivi ilman virkkaamisen vaivaa.
Valitisin näistä kolmesta vaihtoehdosta tuon B:n, mutta ilman nappeja ja taskuja. Kaava lienee nuoruuteni vuosilta, ehkä 70-luvulta.
Hartiahuivista tuunattu liivi
Huivi oli juuri sopivan levyinen, niin että takakappele mahtuisi juuri ja juuri ja etukappaleisiin ”osuisi” virkattu reuna. Ensitöikseni huolittelin kaikki reunat. Kaavan mukaisesti leikkasin alavarat kädenteille ja etureunaan. Siihen käytin samanväristä verhokangasta, jonka senkin olin löytänyt kierrätyskeskuksen ilmaislaarista. Huolittelin myöskin alavarojen kaikki reunat. Ompelin muotolaskokset, sekä rintamuotolaskokset että takakappeleisiin olalle. Näin liivi istuisi mahdollisimman hyvin. Ompelu oli yllättävän helppoa.
Vähän jännäsin noiden alavarojen ompelemista, mutta huolellisella neulauksella ja täsmällisellä ompelulla sain ne hienosti onnistumaan. Yllä olevissa kuvissa liivi on väärinpäin, jotta alavarat näkyy.
Mielestäni liivi onnistui kivasti. Se on kokoa 40 – kaavan mukaan – joten liian pieni itselleni, että voisin edes testata tai kuvata. Tämäkin tulee kesällä avattavaan näyttelyyni ja on siellä myös myynnissä.
Pellavasydämen Mervi