Jo tätä työtä tehdessäni tiesin, että onnistun saamaan mieleisen! Kuten jo aiemminkin olen kertonut (täällä esimerkiksi) olen kierrätyskeskuksesta kotiuttanut neuleita – kaiken värisiä ja mallisia – sillä ajatuksella, että kokoan niistä jotain tilkkuilemalla. Punainen takki on jo valmiina ja violetit tilkut leikattu, muttei koottu. Nyt syntyi ehkä se viimeinen, neuletakki isoista tilkuista.
Tällä kertaa valitsin valkoiset, harmaat ja mustat neuleet. Ei haittaa ollenkaan, vaan on vain hyvä, jos neulepinta vaihtelee. Nyt leikkasin pahvisabluunan kooltaan 25 x 25 cm ja leikkasin ensin niin monta kuin vaan neuleista tuli. Sitten materiaalia jäi ja otin käyttöön pienemmän mallineen, jolla leikkasin loput neuleet mahdollisimman tarkkaan.
Tilkut huolittelin ja ompelin yhteen koneella
Huolittelin jokaisen palan ja suunnittelin leikkuupöydällä palasten sijainnin, jotta vierekkäiset palat olisivat aina erilaisia. Ihan täydellisesti en onnistunut, sillä eteen keskelle tuli kuitenkin kaksi samanlaista. Ompelin palat yhteen ompelukoneella. Olin tarkkana, että kulmat osuu täsmälleen kohdikkain. Kaavana käytin edelleen samaa, kuin ihan ensimmäisessä neuletakissani. Se vaan on niin hyvä peruskaava.
Ompelin etureunaan joustamattomasta kankaasta listat, mutta käänsin ne nurjalle puolelle. Napinlävet oli kuitenkin paljon helpompi tehdä, kun toinen puoli oli joustamatonta kangasta.
Yritin tehdä takkiin taskut, mutta en missään tapauksessa halunnut pilata tilkkupintaa päällitaskuilla. Sijoitin kokeeksi taskun saumaan, mutta se ei onnistu ollenkaan, kun on joustavasta neuleesta kyse. Taskun suu alkoi heti repsottaa. Itselläni on aina olkalaukku mukana, joten ihan hirveästi minua ei taskujen puuttuminen häiritse. Toki autonavaimet ja nenäliina kulkisi hyvin taskuissa mukana. Mutta tällä mennään…
Kuten sivukuvasta huomaat, tässä takissa ei ole sivusaumaa, vaan sivuilla on kokonaiset tilkut. Tilkkurivejä on siis pystysuunnassa 6 ja vaakasuoria 4 isoa ja helmassa vielä yksi rivi pieniä tilkkuja. Hihat ja huppu on koottu myös pienistä tilkuista ja tilkun paloista.
Olihan tässä ihan hirveä työ, mutta tykkään lopputuloksesta. Takki tulee kierrätystuotteiden näyttelyyni. Se tulee myyntiin, mutta en ole yhtään harmissani, jos jääkin itselleni. Niin ja se piti vielä sanomani, että tähän takkiin en laittanut vuorta, koska halusin siitä joustavan. Hihat kyllä kaipaisi ”liukkautta”, mutta jos laitan vuorin vaikka vain hihan kohdille, se menettää joustavuutensa.
Pellavasydämen Mervi