Oli pakko tulla tämä vielä kirjoittamaan. Istuin äsken nojatuolissani, sukankudin käsissä ja katselin kauan kauan sitten tallentamiani elokuvia – rakastamiani nyyhkytarinoita. Että se aika tuli viimein, että on aikaa…
Hoksasin myös toisen asian, josta voin olla onnellinen. Minä pystyn olemaan täysin rauhallisena kaaoksen keskellä! Joku toinen olisi aivan paniikissa, kun paikat on sekaisin ja niin paljon tekemistä! Minä vaan nautin olostani…
Kolmas havainto: taisin keksiä syyn siihen, miksi tämä meneillään oleva prosessi on sujunut niin hyvin. Se on tämän blogin ansiota! Kun kirjoitan ajatukseni, ne selkiytyvät ja olo helpottuu!
Te lukijat saatte siis ottaa osanne onnestani! Kykenee, ken voi…
Mervi
