Viime vuoden puolella minulta kysyttiin ison lampunvarjostimen uusimista. En yleensä koskaan sano tilaustöihin ei, joten en nytkään. Puolen vuoden iakana saatoin useammankin kerran ajatella, että olisi kannattanut kieltäytyä. Kyseessä ei ollut se, etten olisi osannut, mutta ei vaan löytynyt oikeaa materiaalia. Lopulta iso lampunvarjostin valmistui ja olen tyytyväinen tähänkin oppimisprosessiin.
Asiakas lähetti kuvan lampusta ja tilanteesta sen jälkeen, kun hän oli itse poistanut kankaan ja tarkistanut, ettei metalliosat ole ollenkaan ruostuneet, joten niitä ei tarvitse maalata. Kankaaksi asiakas toivoi lämmintä oranssia, tyyliltään jotain japanilaista, kukkia, lehtiä, lintuja….
Minun ongelmani perussyy oli se, etten nähnyt varjostinta alkuperäisessä asussaan. Toisaalta asiakas kertoi, ettei halua samanlaista – ei ryppyä, ei noin pitkiä hapsuja ja kangaskin tulisi olla toisenlainen. Kankaan metsästys veikin sitten aikaa kuukausia. Oman kaupungin valikoimista löytyi vain oranssia satiinia ja sekin olisi käynyt, mutta ymmärsin, ettei kuitenkaan olisi ihan mieleisin. Kävin Turussa kangaskaupassa ja lähettelin kuvia kaikista mahdollisista oranssisista kankaista, mutta mikään ei ollut juuri sitä, mitä haettiin.
Tähän väliin itselleni osui kaksikin pidempää taukoa, käytiin Intiassa ja innostuin kierrätysnäyttelyn pystyttämisestä. Varjostin jäi taka-alalle, vaikka se kaiken aikaa silmissäni olikin ja vähän unissakin.
Pohdiskelin varjostimen päällystämistä niin, että joka toinen osio olisi satiinia ja muut jotakin kuviollista kangasta.
Lopulta löysin sopivan kankaan. Huh! Se on oranssia ja siinä on paljon kultaa! Sitten alkoi suunnittelu. Tai ennen sitä olin jo kieputellut metalliosat nauhalla. Päädyin tekemään varjostimen alaosan viidestä kaitaleesta niin, että kaksi osiota tulee yhdestä palasta. Ompelin ne yhteen koneella. Näin tehden varjostimeen ei tullut yhtään rypytystä, eikä se olisi tuosta aika paksusta kankaasta kyllä onnistunutkaan.
Valmis varjostin
Käsinompelua oli paljon. Alareuna on kokonaan käsin ommeltu, samoin tuo keskikohta. Yläosan muotoilin osista ja ompelin koneella. Saumojen piti osua täsmälleen metallisten pienojen kohdalle. Nauhat liimasin kiinni, samoin hapsut. Tämä oli tosi iso varjostin, ehkä isoin, mitä olen uusinut.
Minä olin todella huojentunut, kun tämä valmistui. Mikään työ ei ole koskaan kestänyt näin kauan. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Sitten tietysti jännitin, mitä asiakas tästä tykkää. Sehän se tärkeintä on.
Sain asiakkaalta kuvat, kun varjostin on paikallaan ja luvan laittaa ne tännekkin.
Asiakkaan kommentti: ”Ai että siitä tuli hieno! Suurkiitos upeasta työstä!
Aina voi oppia uutta
Siitä huolimatta – tai sen vuoksi – että olen näitä varjostimia uusinut jo vuosien ajan, aloitin verkkokurssin oppiakseni ”MITEN SE OIKEASTI TEHDÄÄN?”
Pellavasydämen Mervi