Viime postauksessa kerroin ison lampunvarjostimen uusimisesta. Tämä tuli valmiiksi jo ennen sitä. Tai siis NÄMÄ. Kaksi samanlaista.
Kerrankin sattui niin, että eteen tuli aivan samanlainen varjostin, jonka olin jo päällystänyt. Täällä. Nyt olisi siis ” helppo” homma.
Tässä tapauksessa kankaan valinta ei tuottanut ongelmia, sillä omista varastoistani löytyi asiakkaan toivoma satiini. Ja siis sekin helpotti, että asiakas toi varjostimen ja saatoimme keskustella paikan päällä asiasta.
Ensimmäinen vaihe on niiden metalliosien päällystäminen kieputusnauhalla, mihin tulee käsinommellut tikit. Tässä tapauksessa alareuna ja yläreuna. Toinen vaihe on kankaan kiinnittäminen alareunaan. Se ommellaan pienin pistoin käsin. Ensimmäisessä kuvassa on varjostin alapuolelta.
Sen jälkeen alkaa rypytys, En millään opi tätä tekemän kerralla kuntoon. Rypyt pitää saada pysymään linjassa. Tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy, miten rypyt EIVÄT OLE samassa linjassa pienojen kanssa, joten se rypytys meni purkuun. Ryppyjen pitää olla yhtä leveitä ja niiden pitää osua kohdalleen, että kangas tulee käytettyä tarkaan, Neulauksen jälkeen alkaa taas käsin ompelu. Kannattaa käyttää vahvaa lankaa, koska tikkejä joutuu aika lailla kiristämään, jotta rypyt pysyvät suorina.
Ensimmäisessä kuvassa keskellä näet, miten yksi laskos on alkanut ”antaa periksi”. Sitten ei auta, kun kiristää sitä yläreunasta.
Hienohan siitäkin tuli, kangas on kauniisti hohtavaa satiinia. Asiakas toi toisen samanlaisen, mutta se oli hivenen pienempi.
Tähänkin varjostimeen tulee reunaan ja ylös metallikoriste, mutta tällä kertaa asiakas laittaa sen itse. Huh. Tuossa alussa linkittämässäni tarinassa metallikoriste tuotti tuskaa.
Pellavasydämen Mervi