Tämän postauksen kuvat ovat osin epäonnistuneita. Olin jostain syystä ottanut kuvat heic-muodossa ja kun muutin niitä jpg-muotoon, laatu kärsi huomattavasti. Voit kuvitella, miten harmittaa!
Viime kesänä kävimme vaihtamassa asuntoauton ja jo paluumatkalla yövyimme siinä. Totesimme silloin, että auton sisustus vaatii fiksaamista. Sittemmin ilmeni, että myös katsastusmies esitti vaatimuksia toimenpiteiksi. Mieheni onkin uurastanut auton kimpussa ja nyt näytti siltä, että kaikki on valmiina lomareissuille. Paitsi että ennen lähtöä hän onneksi huomasi jääkaapissa ongelmia – aina on! – mutta nyt ne ratkesivat kaasupullon vaihdolla. Siispä innoissamme pakkasimme auton yhden yön reissua varten.
Ehdin kysyä mieheltä, että ”Onko kiva lähteä reissuun?” On….. paitsi, ettei auto lähtenyt käyntiin! Noh, akun lataus ja matka saattoi alkaa.
Ehkä hivenen ankeat matkaeväät? Kaksi kirjaa – en yleensä enää koskaan LUE kirjoja, koska KUUNTELEN äänikirjoja. Kuvittelin, että matkalla tutustuisin näihin, mutta en kylläkään, vain ensimmäisen sivun luin. Enkä kuunnellut äänikirjojakaan. Eikä tuo käsityökään paljon edistynyt. Katselin maisemia.
Ensimmäinen pysähdys oli Laitilan kierrätyskeskuksessa, koska olin kuullut sitä kehuttavan. Eikä suotta. Oli siisti, valoisa ja hyvin järjestetty. Löysin teatterin puvustuksen puuttuvan palasen. Ja käsityölehden. Tiesitkö muuten, että käsityölehdissä on ”viivoitin”? Olen sentään 50 vuotta tutkinut niitä, mutta nyt ensimmäisen kerran hyödynsin viivoitinta tämän pikkuruisen hyllyn mittaamiseen. Aion ommella siihen vuorin.
Mielenkiintoisia kohteita
Toinen pysähdys oli Raumalla, Lykky kirppis, mitä myös minulle suositeltiin. Hyvä sekin, mutta tuli halpa kierros, kun ei löytynyt mitään välttämätöntä. Raumalla poikkesimme myös kahvilla Kontion Leipomossa, oli hyvä kahvi ja hyvät leipomukset!
Sitten suuntasimme Euraan, palkittuun lankakauppaan… Lankapuoti Tres Lilium. Täällä tunsin ammattikateutta. Niiiiin valoisa ja väljä putiikki, jossa ajanmukaiset, kauniit langat kauniisti aseteltuina. Aivan toisenlainen kuin minun puotini, jonka joku asiakas onkin maininnut ”vanhanajan sekatavarakaupaksi”. Myös paluumatkalla poikkesimme Eurassa, nyt Lähetyksen kirpputorilla, joka onkin vanhanajan sekatavarakauppa ja siellä tein todellisen löydön teatterin puvustukseen – vanhan koululaukun.
Saavuttuamme Poriin poikkesimme Porin Puuvillassa syömässä ja jatkoimme matkaa pääkohteeseen, eli Käppärän hautausmaalle.
Halusin käydä Strömmerien haudoilla. Nämä liittyvät isäni lapsuuteen, mistä enemmän sitten, kun kirjoittamani muistelmat joskus valmistuvat. Haudat olivat hoitamattomia ja harmittaa, etten edes leikkokukkia varannut mukaani. En lähtiessäni tiennyt, onko hautoja enää olemassakaan.
Kaikkein tärkein kohde oli Kyläsaaressa. Olin selvittänyt isäni lapsuukodin sijaintia ja kuin ihmeen kaupalla löysimme aivan helposti tien sinne. Mutta tästäkin enemmän toisen kerran.
Yövyimme Reposaaressa meren ja paattien äärellä. Ihan vaan parkkipaikalla. Aamulla tutkittiin karttaa, että mihinkä sitten ajettais… Kiva olla liikkeellä ilman aikataulua ja tarkkaa suunnitelmaa.
Reposaari on oikein kiva paikka. Pääsimme kirkkoon sisälle vain, kun osuimme paikalla juuri kun siellä oli toinen opastus. Kolme kuvaa sisältä, minua viehättävä puuristi ja oppaan virkattu hame. Kuka lie virkannut hartiahuivit, jotka olivat ovenpielessä? Ehkä lainattavissa?
Kirkon alueella oli uponneiden laivojen muistomerkkejä, missä on lueteltu hukkuneiden nimiä.
Paluumatkalle lähdimme ilman mitään suunnitelmaa ja osuimmekin sattumalta todella hienoon kohteeseen – A. Ahlströmin ruukkiin. Sieltä on niin paljon kuvia, että laitan ne omaan postaukseensa.
Huomaatko, että minusta on tullut vanha?! Matkalukemisina kirjat kuoleman jälkeisestä elämästä ja matkakohteena hautausmaa. Vasta tätä kirjoittaessani huomaan yhtäläisyydet. Mutta niinhän se on, menneisyys ja historia alkaa kiinnostaa sitten, kun ei ole enää niitä, jotka siitä jotain tietäisivät kertoa ja tulevasta taas ei tiedä kukaan!
Mervi