Mulla on kaksi asiaa, joiden tekemisessä tunnen ajan menevän hukkaan: autolla ajaminen ja ruoanlaitto. Nyt kuljen opintojen vuoksi Turussa kahtena iltana viikossa. Maanantaina on avustaja kanssani ja silloin matka taittuu joutuisammin, kun on seuraa, mutta tiistaina yksin ajaminen on tylsää. Mulla on muuten uusi Citroen toukokuulta Eilen keksin, miten saan hyödynnettyä tuon reilun tunnin matkan […]
Hukkaan heitettyä aikaa vai ei? Lue lisää »
Pari postausta jo teinkin Viron reissustamme ja tässä vielä ainakin yksi lisää. Tämä taideteos Viljandissa oli niin ihastuttava, että haluan sen talteen omiin muistoihini ja ehkä sinäkin pidät siitä? Idea on niin hauska, että haluaisin omalle pihallekin jonkun vastaavan. Teos on Hille Palm ”RISTPISTE” ja täällä on kuva siitä silloin, kun aika ei ole vielä
Ristipistoja puussa Lue lisää »
Jo toista kertaa osallistuimme paikallisen Viroseuran järjestämälle matkalle. Tällä kertaa reissu suuntautui mm. Viljandiin ja Tartoon. Koko reissun kohokohta oli osallistuminen Leigon Järvimusiikkifestivaaleille, mutta puolisoni kanssa emme alunperinkään aiottu sinne lähteä. Oli se kyllä kuulemma upea kokemus. Mieluinen löytö virolaiselta kirpparilta, vanha laukku Viimeksi istuminen linja-autossa oli minulle hirveää tuskaa, mutta tällä välillä olen saanut
Elokuun Viron reissulla poikkesimme myös Vorussa. Tämä on kaunis pikkukaupunki, jonka keskustan rakennelmat jäivät erityisesti mieleeni. Tässä havainnekuvaa rakenteista. Linkki. Estonia -muistomerkki sijaitsee Võrussa Seminaariaukiolla ja on omistettu niille võrulaisille, jotka hukkuivat 28. syyskuuta 1994 myrskyisenä yönä matkustajalautta ”Estonian” katastrofissa. Muistomerkki on pystytetty vuonna 1996 (kuvanveistäjä M. Karmin) En saanut hyvää kuvaa Estonian muistomerkistä. Kaupungin
Vorun erikoiset kaupunkirakennelmat Lue lisää »
Nuorena pidin tavarat järjestyksessä ja tiesin tarkkaan, missä mikäkin on. Olen lähes varma, että siinä vaiheessa, kun luovuus minussa ”puhkesi kukkaan” ilmestyi myös kaaos elämääni. Tunnistaako kukaan muu itsessään tällaista? Minulla on MUKA AINA niin KIIRE, etten ehdi laittaa tavaroita TAKAISIN paikoilleen. Oikeasti minulla on aikaa vaikka muilla jakaa – olen vain laiska, huolimaton ja
järjestelmällisyyttä oppimassa Lue lisää »
Verottaja, Kela, Posti, Vakuutusyhtiö… tahoja, joihin ihmisten luottamus helposti horjuu. Itsekin olen ollut siinä käsityksessä, että vakuutusmaksuja täytyy maksaa, mutta kun jotain tapahtuu, aina löytyy joku pienellä kirjoitettu teksti, jonka mukaan mitään ei korvata. Tapaus, joka muutti käsitykseni: Olimme pari viikkoa sitten ryhmämatkalla Virossa ja palasimme Megastar-laivalla illalla Helsinkiin. Söimme – kuten aina – katkarapuleivät
Vakuutustapaus, joka muutti käsitykseni Lue lisää »
Tällä viikolla Mittatilausompelija-koulutukseni etätehtävät = kotitehtävät olivat:– piirtää valitsemani paitapuseron kuva– harjoitella päällitaskun ompelua– tehdä kovikekangaskokeiluja Minä olen tehnyt kaikki! Eikä jäänyt edes viimetinkaan… Tässä kuva paitapuserosta, jonka jo tein. Eipä tuo paljon taitoa vaadi, kopioiminen lehden kuvasta. Päällitaskun ompeleminen En oikein käsitä, miksi meidän pitää ensimmäiseksi tehdä näin vaikea tasku. En ole koskaan tällaista
Kotitehtävät tehty: päällitasku ja kovikekangaskokeilu Lue lisää »
Kertomukseni mittatilausompelija-koulutuksen aloittamisesta etenee hiukan epäjohdonmukaisesti. Nyt palataan muutama päivä takaisin päin…. Ensimmäinen koulupäivä kului koneharjoittelussa. Olen viimeksi käyttänyt teollisuusompelukonetta ollessani vuonna 1984 hetken töissä Ähtärissä sijainneessa huonekalutehtaassa. Ensimmäinen puoli päivää siellä meni koneen ihmettelyyn. Puolen päivän aikaan johtaja tuli sanomaan: ”Nyt pitäisi jo ryhtyä työhön”. En muuten ollut kuin muutaman kuukauden ompelemassa nahkasohvakalustoja. En
Ensimmäisen päivän harjoituksista kirjoitinkin jo edellisessä postauksessa. Poislähtiessämme saimme kaksi kotitehtävää:* piti valmistaa ranteessa pidettävä nuppineulatyyny (sen jo esittelinkin)* etsiä paitapuseron valmiskaava Joillekin tuo ”paitapusero” oli terminä hukassa ja yhtä moni ihmetteli, mistä kaavan löytäisi. Itse olen tehnyt ensimmäisen paitapuseroni jo teini-ikäisenä. Siinä oli kaikki kommervenkit; kaulus, rintamuotolaskokset, mansetit, taskut ja käsinommellut napinlävet. Kaavakaan ei
Ensimmäinen kouluompelus Lue lisää »
Viime viikon tiistaina oli minun ensimmäinen koulupäiväni. Suomen Yrittäjäopiston Turun toimipisteellä meitä oli toistakymmentä seniori-ikäistä opiskelijaa. Lähes kaikillä meistä kouluvuosista on jo tovi aikaa ja osa minun laillani jo eläkkeellä. Ehkä olin vanhin porukasta? Oikein kivoja ihmisiä ja opettajakin leppoisa. Fiilis oli lämmin, suorastaan tukahduttava. Toisella kerralla otin jo pyyhkeen mukaan – olin kuin saunan