Toisaalta olen ihmetellyt ihmisten kekseliäisyyttä eurolavojen hyödyntämisessä, mutta itse en olisi kuvitellut niistä koskaan mitään haluavani. Sisälle sisustukseen ne eivät ainakaan meille sovi ja ulkona ei ole ollut tarvetta.
Tässä yhtenä päivänä päätin lähteä ulos istuskelemaan – mitä tapahtuu tosi harvoin, koska en voi ulkona oikein mitään tehdä – todellakin vain istuskella. Tämän meidän uuden kodin pihalla ei ole oikein mitään mukavaa paikkaa, missä minä nauttisin olostani. Hassua. Nurmikko on tehty pienen penkereen taakse, joten sinne kulku ei ole minulle turvallista. Jalka kun ei paljon nouse ja keppi painautuu maahan sisälle.
Siinä istuskellessani otin vielä kerran puheeksi aidan tekemisen. Olemme aikaisemminkin suunnitelleet putiikin ja yksityispuolen erottamista toisistaan. Haluaisin istua ilman, että olen kadulla kulkevien pällisteltävänä. Mieheni totesi, ettei ole löytänyt sopivaa kevyttä seinäkettä.
Silloin minulla välähti: eurolavat!
Jo heti seuraavana päivänä mieheni kävi rautakaupasta hakemassa (ilmaiseksi) vähän varsinaisia eurolavoja isommat kuormalavat. Kolme sellaista tarvittiin. Ensin oli ideana, että keskimmäinen lava laitetaan eri suuntaan, mutta kiinnitysteknisistä syistä oli helpompi laittaa kaikki samoin päin.
Ensin olin sitä mieltä, ettei lavoja tarvitsisi ollenkaan maalata ja se olisi käynytkin, jos kaikki olisivat olleet kauniisti harmaantuneita. Seuraavaksi ehdotin, että mieheni maalaisi ne suitsait, sillain ”kevyesti” puun syyt näkyville jättäen.
Aidasta tuli juuri sopivan korkea. Sen taakse pääsee ”piiloon” mutta tarvittaessa voi seurailla kadulla kulkijoita tai pihaan saapuvia. Kaikkein kivointahan näissä lavoissa on nuo laatikot, joihin pääsee istuttamaan kukkia.
Hieno siitä tuli. Halpa ja käyttökelpoinen. Harmikseni en osannut ottaa kuvia niin että kukat olisi päässeet oikeuksiinsa.
Mitä tästä opin? Koskaan ei pidä sanoa ”ei koskaan”. Tässä muuten rikottiin vuosia vanhaa sääntöä, jonka mukaan mies saa päättää ulkona ja minä sisällä. Mutta eikö pääasia ole, että molemmat on tyytyväisiä?
Siihen sisällä sisustamiseen palattaneen hyvinkin pian.
Mervi