En minä lemmikkejä vihaa. Mutta en minä niitä omalle tontilleni oikein halua. Mieheni vielä vähemmän, kun ne eivät oikein kunnioita hänen istutuksiaan. Tuija-pensas on esimerkiksi sellainen, että siinä alkaa hyvin pian näkyä tummummista (ja kuolemista) siinä kohtaa, minkä lenkkeilevät koirat ovat merkanneet.
Mieheni laittoi tämän uuden tontin nurkkaan koirille kieltolapun. Oikein hauska tarina on eräästä rouvasta, joka arveli, että kyltti on heidän koiraansa varten laitettu. Hän on kuulemma sille jo monta kertaa sanonut, että ”ei siihen saa…” mutta kun se ei usko. Ilmeisesti tiesi koiransa osaavan lukea?
Eräs asiakkaani halusi samanlaisen kyltin itselleen ja minä tietysti toivetta toteuttamaan… Paikallinen mainostoimisto teki muutaman kyltin ja nyt niitä on Pellavasydämessä myynnissä.