Repo rankana palasin eilen Tampereen käsityömessuilta. Hassua, miten sitä unohtaakaan, että on invalidi. Ei niinku tullu pieneen mieleenkään, ettenkö pystyisi muutamat hallit käymään läpi… Ainut, mitä mietin, oli se, ettei saisi ahmia painavia kantamuksia.
Keräilyhallin jätin väliin – en olisi ehtinytkään – mutta muut kuljin läpi, ensimmäisen hallin tarkemmin kuin muut. Olihan siellä tavaraa, mutta paljolti samaa kuin aikaisempinakin vuosina. Yrittäjät ovat vuosi vuoden jälkeen samoilla paikoillakin.
Enpä oikeastaan mitään uutta ideaa sieltä saanut, mutta inspiraatiota kylläkin.
Tässä ne tuliaiset, mitkä eivät tule myyntiin, vaan itselle. Messuilla(kin) on tärkeää, että pakkausmateriaali on kivaa ja että siinä näkyy myyjä. Jälkeenpäin on mahdotonta tietää, keneltä tämän ostin. Olin kuitenkin sitkeä ja löysin kuitin, josta ilmenee, että myyjä on Figulus.
Myyjä selitti tarkkaan, mikä tämä on – jonkun ulkomaalaisen puun hedelmän sisus. Innostuin tämän ostamiseen vain sen tähden, että matkalla bussissa vieressäni istui ystävä, jolla oli tämäntyyppinen riipus ja se oli mielestäni eleeettömän kaunis. Lisään tähän vain nahkahihnan.
Tuolta nettisivuiltahan löytyikin tietoa tästä siemenestä.
Taikamylly -nimisestä firmasta ostin erikoisen pipon. Samainen ystävä kauhisteli, miten raaskin ostan pipon, joka maksaa 28 euroa ”kun osaat itsekin ommella pipon”. Hmmm…. niin. Birgitan pajasta ostin saippualautasen:
Nämäkin kangaspalat olivat kyllä aika hintavia (verrattuna hintaan, jonka maksan tukkuliikkeelle) mutta kun en tarvitse kuin pienet palat. Näistä tulee – toivottavasti – joulumyyntiin kehyskukkaroita heppahulluille. Kankainen myy myös tutun näköisiä kankaita.
Nämä kankaat tulevat tietysti putiikkiin ja lisäksi ostin myyntiin kaksi mollamaijaa ja kaksi neulottua pupua myyjältä, jolta olen aiemminkin mollia ostanut. Kysyessäni kertoi myyneensä päivien aikana 69 mollamaijaa tai pupua. On siinä tainnut mummo koko vuoden väsäillä?
Ainut arpalipuke, jonka messuilla täytin oli lehtimyyjän ständillä. Ehdin jo rastittaa ”osallistun vain arvontaan” mutta tottakai myyjä liukkaasti tuli esittelemään lehtiä. En ole varma, onko minulla voimassaoleva Suuri Käsityö -lehden tilaus, mutta kun ei uusinta lehteä ole ainakaan vielä saapunut, tilasin sen.
Olen aina kovin äimistynyt, kun lehtitilausten lisäksi tarjotaan vaikka mitä tilaajalahjoja, joiden arvo on isompi kuin lehtitilaus. Nytkin sain ylimääräisen lehden, sen uusimman, monta huulirasvaa ja tällaisen retkeilijän laukun. Ei ole kyllä millään lailla minun tyyliäni, mutta varmasti käytännöllinen. Otan mukaan heti seuraavalle retkireissulleni! Totuus on, etten ole tainnut yhtäkään niin monista saamistani tilaalahjoista ottaa koskaan käyttöön.
Enpä tiedä olisiko näiden ostosten vuoksi kannattanut lähteä koko päiväksi rasittumaan, mutta messureissuissa onkin ihan eri päämäärät. Sitäpaitsi tapasin kaksi tuttua blogin kautta. En tunnistanut Ellis’ ä luonnossa, vaikka olen hänen kanssaan tehnyt kauppaakin ja luen blogiaan. Minut sensijaan taitaa olla helppo tunnistaa kyynärsauvoista. Ainakin yksi lukija huikkasi moit – hei vaan sinulle…!
Kiva irtiotto arjesta tuollaiset messut joka tapauksessa on. On se kumma, että jos kotona onkin hankalaa kävellä talo päästä päähän, tuolla saatoin olla kuusi tuntia jalkeilla. Vain kaksi kertaa pysähdyin syömistauolle. Kieltämättä bussiin nouseminen oli hiinäjahiinä… Tänään on taas särkylääkkeet tepsineet ja tunnen vain pientä lihaskipua noin niinkuin normaalin lisäksi.
Maanantaisin on putiikki kiinni, mutta olenpa tänään kerran jos toisenkin käynyt oven avaamassa. Ensi maanantaina varmaan aloitammekin joulumyynnin ja pidämme ovet auki maanantaista lauantaihin. Niin, ja myös ensi sunnuntaina, sillä silloin on kaupungissa joulun avaus ja markkinat. Siitä se sitten joulu alkaakin!
Pellavasydämen Mervi