Mistähän tulee pöhkö sanonta ”hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset”. En tiedä, mutta minut saa tyytyväiseksi erittäin yksinkertaisin keinoin. Tänäänkin tunsin oloni mukavaksi, kun lyhyen työpäivän päälle nautin päiväunet, kävimme yhdessä mieheni kanssa kaupassa, joimme päiväkahvit hyvän pullan kera ja illalla katsoimme yhdessä telkkaria ja minä kudoin sukkaa. Päälle päätteeksi minua ilahdutettiin riisipuurolla.
Suuren osan tästä ilosta mahdollisti rakas puolisoni. Hän antaa minun nukkua vaikka päivät pääksytysten. Ei ole koskaan siitä moittinut. Monia vuosi meni, että tunsin aina syyllisyyttä, kun nukuin päivällä. Jostain lapsuudesta kaikui isän ääni, joka käski hommiin. Ei edes viikonloppuna saanut nukkua myöhään – päivävaatteet päälle ja äitiä auttamaan!
Tiesin, että mieheni oli jo päivällä käynyt kaupassa, eikä siitä kovasti nauti, mutta silti hän lähti kanssani uudestaan. Ihan vain siksi, että tietää siitä olevan minulle iloa. Eikös rakkaudesta sanotakin, että se haluaa tehdä toisen onnelliseksi? Tulin edellisellä kerralla maininneeksi, että riisipuuroa voisi syödä vaikka aina lauantaina. Niinpä tänäänkin syötiin mieheni laittamaa riisipuuroa. Vaikka en puuroista yleensä välitäkään, riisipuuro pakastetun mansikkasoseen kanssa on niin hyvvvääää, että!
Tuollaiset tavalliset asiat saavat minut iloiseksi, mutta ellei niistä itselleen erikseen muistuta, luikahtavat ohi huomaamatta.
Huomennakin on tod.näk. kiva päivä. Lähden aamulla 7.30 linja-autolla Tampereelle käsityömessuille. Apulaiseni Katariina lähtee myös, joten ei tarvitse harmitella kantamista, jos vaikka ostoksia löytyisikin. Toki reissu voi olla raskaskin; pitkä päivä, paljon istumista ja kävelemistä, mutta odotan innolla uusia ideoita. Ja Katariina lupasi lykätä pyörätuolilla, jos en jaksa kävellä.
Kyllä minun kelpaa!
Mervi