Huomenna tulee kuluneeksi kolme viikkoa leikkauksesta. En ole käynyt missään tuona aikana, en saa ajaa autoa, enkä edes istua autoon. Kävelemään en kykene muutamaa metriä enempää, joten täällä kökötän sisällä. Silti olen hurjan tyytyväinen. Asumme keskellä kaupunkia, ikkunoista näen ihmisiä, pullakaupassa kävijöitä. Koululaiset kulkevat enemmän ja vähemmän äänekkäästi ohitsemme. Saan seurustella asiakkaitten kanssa. Pääsen itse […]
Usein tiistait ovat minulle maanantaita. Kas kun putiikki on maanantaisin kiinni. Heti aamulla tuli muutama asiakas hakemaan tuotetta, jonka olin sanonut saapuvan tiistaina. Minä heille sanomaan, että vasta huomenna tulee. No, iltapäivällä tulivat. Haarukkapitsihaarukat. Toinen moka sattui heti perään. Symppis pappa tuli varovasti kyselemään, mitä hänen takilleen kuuluu… Ai, mille takille? Ihan tyhjää lyö pää.
Tämä tiistai oli maanantaikappale Lue lisää »
Jäin viikonlopuksi yksin, kun mieheni lähti mökille. Olen huilannut. Nyt on tullut tarpeeksi pötköteltyä, kun turvotus jalassa on jo lähes laskenut. En toki pelkästään pötköttele, vaan teen ”töitä” samalla. Kolme pipoa tuli valmiiksi. Voivoi, ei tässä kuvassa erotukaan kauniit ruskan värit luonnollisesti. Tässä on tasaraidat oranssia, punaista ja beessiä. Lanka on Damaris, jonka myyn pois
Minä niin TIEDÄN, että yrityksen tuotekuvauksiin pitää ladata kaikki paukut. Niiden PITÄÄ olla edustavia ja kaikkein parhaalla taidolla tehtyjä. Silti. Teen niitä kiireessä. Vasemmalla kädellä, kuten sanotaan. Hei muuten, kas kun ei vasenkätiset (kuten minä) nouse parridaadeille, sillä tuollainen sanontahan loukkaa syvästi vasenkätisten kunniaa ja taitoja. No mut joka tapauksessa. Tänään tiesin, että avustaja tulee
Tykkään ihan hirveästi kommenteista. Tai lähetään jo siitä, että on kiva huomata, kuinka joku tai jotkut aiheet kiinnostavat lukijoita. En tiedä, miten lukija aavistaa postauksen aiheen – ehkä pienestä ”esittelytekstistä” joka aukeaa uuden postauksen tullessa. Itse olen huomannut, että vaikka kyselytulokset osoittavat, että eniten toivotaan käsityöaiheisia postauksia, kuitenkin ylivoimaisesti eniten lukijoita saavat henkilökohtaiset postaukset ja
Vanhassa kodissamme oli (ja on edelleen) upea puutarha, jonka mieheni istutti niiden reilun kymmenen vuoden aikana, kun siellä asuimme. Nyt hän on tietysti aloittanut istutustyön alusta – tässä ennen kaupungin omistuksessa olleessa neuvolarakennuksessa ei ole kummosia istutuksia ollut. Tai noh, kyllä hän kertoi löytäneensä talon takaa vanhaa kasvillisuutta, kun vähän ketoa kuopsutti. Lisäksi oli löytynyt
Meidän pikku persikkapuu Lue lisää »
Otsikon lailla tunnen tämänpäiväisen oloni. Kun tiesin meneväni leikkaukseen ja kuvittelin ainoana vaihtoehtona olevan, että pyörätuolissa tulen takaisin, laitoin vetämään uusintahakemuksen henkilökohtaisesta avustajasta myös kodin puolelle. Työhönhän sitä jo saankin. Puhutaan tässä yhteydessä henkilökohtaisesta avustajasta, joka siis hoitaisi minua ja kotia. Meillä kävivät vammaispalvelun työntekijät ja paljon aikaa haaskattiin, kun lopputulos oli selvä: en saa
Yksin olet sinä pieni ihminen maailmassa Lue lisää »
Vaikka en pidäkään syksystä, on siinä hyviäkin puolia. Ruskan värit, marjat, hedelmät… Hortensia on komea pensas ulkona. Vanhaan kotiin jäi jättisuuri hortensiapensas, mutta on tänne uuden kodin pihallekin jo pieni puska istutettu. Tässä muutama oksa sisälle tuotuna.
Syksyn parhaat puolet Lue lisää »
Tämä on jatkoa pyörätuolikassin esittelyyn. Silloin unohdin kokonaan läpän. Meinasin sen unohtaa tehdessänikin. Onneksi kangasta riitti siten, että alapuolen laitoin toisen väristä. Asiakas nimenomaan toivoi, että ostokset saa kunnolla piiloon esim. sateelta. Lisäsin läpän ommellessani ja tässä on siitä muutama kuva. Näistä lenkeistä laitetaan pyörätuolin kahvoihin. Molemmin puolin. Jos kassi on tyhjä saattaa se raahata
Pyörätuolikassi, jossa saat tavarat sateelta piiloon Lue lisää »
On se ihan ihmeellistä, miten hienosti kaikki on tällä kertaa sujunut. Taksin kanssa oli hiukan järjestelyongelmia. Hoitaja tilasi paaritaksin, taksi tuli ja ihmetteli, että minä ilman pyörätuolia olen lähdössä. Sitten hän kyseli, miten selviän portaista. Minä selittämään, ettei meillä ole portaita, että kyllä ihan hyvin sikäli. Ja eihän tällä matkallakaan ole portaita. ”Niin, mutta, hm….