Pellavasydän sai kaipaamaansa huomiota viikko sitten – hetkinen! – ei, kun siitä onkin jo kaksi viikkoa – niin siis torilla pidetystä muotinäytöksestä. Tuli mieleen, että nyt pitäisi tilanne käyttää hyödyksi ja kun paikallislehti ilmoitti isojaosta (eli lehti jaetaan lähikuntiin jokaiseen talouteen) päätin laittaa mainoksen. Ihan pikkuisen mainoksen. Valitsin aiheeksi korjausompelun, en olekaan sitä erikseen mainostanut.
Lehteä lukiessa tulee aina turhautunut olo, huomaako mainosta tuosta nyt kukaan. Ei kai miehet ainakaan lue tuollaista mainosta jne…
Lehti tuli aamulla ja avasin putiikin oven kymmeneltä. Kolmen vartin päästä tuli ensimmäinen korjausompelu. Takin vetoketju. Samana päivänä tuli vielä muutama muukin työ. Toisesta korjausompelua tekevästä firmasta oli lähetetty asiakas minun luokseni, kun tämä ei kuulemma ehdi. Lisäksi tämä yrittäjä oli kertonut, että hän lähettääkin jatkossa kaikki uudet korjausompeluasiakkaat minulle. Tuntui kivalta.
Tässä yksi muisto vuosien takaa: Nuoren miehen uusi takki oli poltettu tupakalla
Minä korjasin sen muutamalla nauhalla. Ja asiakas oli todella tyytyväinen.
Tilanne on kuitenkin kaupungissa se, että korjausompelua kyllä tehdään, mutta aina se ei onnistu. Joku pitää kiinni periaatteesta, että pitää olla heiltä ostettu verhokangas, jotta he ompelevat. Toinen ei tee ollenkaan sisustusompelua. Minä siinä välissä sitten teen, mitä ikinä osaan. Tähän asti olen lähettänyt tyhjin toimin pois vain yhden asiakkaan, kun hän olisi halunnut korjauttaa turkkia ja se olisi pitänyt korjata halvalla, kun turkkikin oli halpa. Kerroin, että en osaa turkkia ommella, eikä minulle ole sellaisia koneitakaan. Kaikki muut tilaukset olen siis tehnyt.
Korjausompelulla saa tyytyväisiä asiakkaita. Jos rakas vaate on mennyt rikki, asiakkaasta tuntuu huojentavalta, että se saadaan vielä korjattua. Tai sitten juhliin on kiire, ja juhlamekko onkin liian pitkä, toki silloin on kiva, että määräaikaan mennessä, nopealla aikataululla joku suostuu auttamaan.
En varsinaisesti korjausompelusta hirveästi pidä, siis silloin, jos on oikein vaikea paikka. Mutta teen sitä silti. Yleensä miehet tuovat vaatteensa korjattavaksi, kun haluavat pitää mieluista vaatetta kauan. Naisethan heittävät helposti vaatteen pois, jotta saa ostaa tilalle uuden. Näinpä minä saan välillä miesasiakkaitakin palvella.
Korjausompelun hinnoittelu on ihan mahdottoman vaikeaa. Laitoin tuohon blogin oikeaan laitaan kyselyn. Ole kiltti ja mieti hetki ja vastaa kysymykseen: ”Kuinka paljon olisit valmis maksamaan päällystakin vetoketjun vaihtamisesta?” Leikitään, että takissa on vuorikin ja että asiakkaalla ei ole vetoketjua mukana vaan vetoketju kuuluu korjauksen hintaan. 10 on halvin vaihtoehto ja 50 korkein. Mitä sinä olisit valmis maksamaan?
Pellavasydämen Mervi