Jännittävää se on rautakaupassa käyntikin. Se on niin miehinen maailma ja nainen siinä ympäristössä kangistuu hämmennyksestä. Soitin valmiiksi varmistaakseni, että hienoa hiekkaa on myytävänä. Minun neuvottiin ajamaan suoraan varastolle, mutta vasta kolmannella yrittämällä onnistuin oikealle portille. Sitten jännitin, että jos pitää peruuttaa johonkin laiturille, onneksi ei.
Pääsinpä poiskin sieltä varastoalueelta. Toisella yrittämällä onnistuin ajamaan tarpeeksi lähelle semmoista koodikonetta. Toisella yrittämällä osasin näppäillä sen koodin oikein ja pääsin pois, huhuh!
Nyt minulla on auton takakontissa 40 kilon säkki hienoa puhallushiekkaa. Et ikinä arvaa, mitä siitä teen. Asiakkaan pyynnöstä alan suunnitella PAINOPEITTOA.
Painopeitto on (asiakkaan mallin mukaan) 7kg painava peitto, jonka onkalot on hiekalla täytetty. Rauhaton lapsi rauhoittuu sen peiton alla. Täällä mielenkiintoinen artikkeli asiasta. Tässä kyseisessä tapauksessa toimintatapa ei ollut oikein onnistunut, mutta oikein käytettynä peitto kuulemma helpottaa lasta ja hoitajaa.
Onko kenelläkään lukijoista kokemuksia painopeitosta?
Toinen ihan hirvittävän jännittävä asia tapahtui tänään. Nyt on elämässä iso asia mietittävänä. Olin varma, että mieheni kuultuaan asiasta tyrmää sen heti, eikä minun tarvitse tarjousta sen kummemmin miettiä. Mutta hänpä pitikin ehdotusta hyvänä, eikä vastusta hanketta. Mutta minun pitää se itse päättää! Eipä ole elämä tylsää…
Pellavasydämen Mervi