Meninkin eilisessä kirjoituksessani kehumaan, että ihminen pystyy mihin vaan kunhan haluaa! Siivosin nimittäin putiikin takahuoneet kuntoot ja yö olikin sitten ihan hiveä. Kivuilta en saanut nukuttua. Välillä unohdan, etten ole terve. Fibromyalgia nostaa päätänsä, kun liikaa rasitan itseäni. Mutta minkäs teet? Pakko välillä on yrittää.
Ihana Pirkko päästi minut pälkähästä. Aamulla soitin Pirkolle ja hän lupasi tehdä tämän päivän. Nukuin klo puoleen päivään ja sitten olikin kunto jo ennallaan.
Tänään kävi rakennustarkastaja tekemässä lopputarkastuksen. Ette kyllä ikinä usko, minkälainen olen suustani! Vai olisitko uskonut, että voin käyttäytyä noin vieraan ihmisen edessä? Käypä kurkkaamassa toisessa blogissa. Olemme erittäin tyytyväisiä, että kaikki oli ok ja muuttosuunnitelmat toteutuvat suunnitellulla aikataululla. Nyt päästään todella vauhtiin! Sänky viedään maanantaina ja sitten saankin nukkua ensimmäisen yön yksinäni uudessa isossa kodissa, kun mieheni lähtee mökille!
Sunnuntaina on ensimmäinen yleinen näyttö vanhassa kodissa. Kiinteistövälittäjä hoitaa homman ja me pysymme poissa näyttämöltä.
Tämän illan koitan ottaa vähän rennommin, sillä huomenna on vuorossa ikkunoitten ja kaappien pesua. Istun ja virkkaan. Tällä hetkellä on menossa asiakkaan tilaama virkattu verho. Tässä on ensimmäinen versio, johon jouduin tekemään ”jatkopalan” mutta ei se ole hyvä – tämä toivottavasti sopii johonkin ikkunaan uudessa kodissa. Asiakkaalle teen uuden, koko matkan samaan suuntaan. Näitä tulee kaksi, salusiineiksi keittiön ikkunaan.
 |
| viimeistelemätön salusiinin puolikas |
Mervi