Jo kauan minulla on ollut toive saada kangaspuut asiakkaiden käyttöön. Edelliseen putiikkiin ne eivät kertakaikkiaan mahtuneet, vaikka suunnitelma oli. Nyt niille varattiin tila alusta pitäen. Kokoaminen on vaan jäänyt. Pirkko on menossa polvileikkaukseen ja huolehti, ettei vaan aika tule ennen kuin puut on pystytetty. Minähän en sitä osaa, Pirkkoa jälleen kerran tarvitaan.
Viime viikolla ryhdyimme toimeen. Nyt kun avustajia on tarjolla yksi tai peräti kaksi.
Puut on vanhat ja Pirkon kärsivällisyys koetuksella, kun osat olivat kovin solmussa. Tila on ehdottomasti liian pieni, mutta juuri ja juuri ne mahtuvat. Kutojalle täytyy esittää ympärysmittarajoite. Minua paksumpi ei yksinkertaisesti mahdu veivaamaan tukkia!
Löysimme varastoistani valmiin loimen. Musta poppanaloimi, 15 metriä. Tämä on kylläkin tehty pienille pöytäpuilleni, mutta kelpaa nyt harjoitteluun. Nähdään sitten, että kaikki toimii kuten pitää.
Pasmakaiteen Pirkko kävi lainaamassa, se kun oli lähes käyttökelvottomassa kunnossa ja sellainen ilman kantta oleva.
