No ei vaiskaan – helmat mitään pauku, mutta lyhenee kylläkin. Eilen kerroin teille, että tämänpäivän kukkamekkohaastetta varten kävin ostamassa kukkakankaan. Siinä kävi sitten niin, että se kangas jäi vielä leikkaamatta, sillä löysin kuin löysinkin kukkamekon kaapistani!
Tämän mekon olen ommellut joskus vuosia, vuosia sitten. Ainakin yli 10 vuotta se on ollut kaapissani. Nyt vetäsin sen päälleni ja ihmettelin pituutta. Kaikki mekkoni ja puolihameeni ovat melkein nilkkoihin asti pitkiä.
Ette varmaankaan muista, miten neuvoitte minua lyhentämään hamettani? Silloin en ollut siihen ollenkaan valmis. Tämän postauksen kuvissa päälläni on yksi ”turvamekko”, jossa on ollut helppo olla. Nyttemmin sen helma on neuvojenne mukaan aikalailla lyhentynyt.
Mutta siihen kukkamekkoon…. siitäkin lähti 30 cm helmasta pois. Lyhensin samalla kaksi puolihamettakin, saan jämistä vielä kolmannen. Tämän päivän sana oli kerrospukeutuminen. Mekko on läpikuultavaa kangasta, joten laitoin alle puolihameen. Lyhyiden hihojen vuoksi puin alle pitkähihaisen paidan ja päälle vielä neulejakun. Viluloinen kun olen.
Ja sukkahousut. Ai että minä rrrrakastan mustia paksuja sukkahousuja! Kuvaajalla on vähän perspektiivi hukassa, mutta onneksi minä seison tiukasti jalat maassa….
Se uusi kukkakangas olisi ollut vähän iloisempi, mutta ehkä vähän kevväämmällä? Mervi