Nyt on toinen sairaalanjälkeinen päivä ja molempina olen jo ollut putiikissa. Tänään jopa ihan yksin, kun oli lyhyt työpäivä, vain 4 tuntia. Vähän toi laitettu lonkka juilii, mutta eipä muuta hätää. Asiakkaat olivat sitä mieltä, että olen vähän kalpea, mutta ihmekös tuo 101 hemoglobiinilla. Ei mua silti yhtään heitetätä.
Typerää siirrellä tavaroita kotoa putiikkiin ja takaisin kotiin. Luulin, että olisin jo ompeluhommat siirtänyt sinne, mutta tänne niitä nyt tänään taas piti siirtää. Ompelukone ja ommeltavat ja tietysti langat. Onneksi on niin kiltti mies, että sehän siirtelee minua ja kamppeitani.
Tulin ostaneeksi tuollaisen muovikotelon puolille, joten niiden kuljettelu ja säilytys on nyt paljon mukavampaa.
Sitä paitsi nyt on työn alla niin ihanat kankaat, että näitä kyllä ihan mielikseen työstää.
Viikonlopun aikana tekisi mieleni saada valmiiksi ruokalappu poikineen. Aijai, kun näihin vielä yhdistelee erivärisiä vinonauhoja, niin johan tulee nättejä!
Pellavasydämen Mervi