Huolimattomuutta ja muuta

Olen jo aiemminkin ihmetellyt, että millä ihminen palkitsee itsensä, jos ei ruoalla. Olen hämmästynyt, että suuni on vieläkin vereslihalla, vaikka antibiootin loppumisesta on jo aikaa. Mikään ruoka-aine ei maistu entiseltään. Tekisi mieli, mutta kun suuhun laittaa, tekee mieli sylkäistä pois. Edes suklaa ei maistu, todella huolestuttavaa!

Pieni episodi tältä päivältä, jotta voimme todeta, että tekee ne virheitä muuallakin. Mieheni haki minulle lääkkeitä apteekista. Toinen oli vanha tuttu Thyroxin, mutta toinen uusi tuttavuus, napapiikkiä vastaava verenohennuslääke pillerinä. Olivat keskustelleet tuosta uudesta pilleristä, sen Kela-korvattavuudesta, ilmeisesti liiankin intensiivisesti, sillä itse apteekkari laittoi sen tarran mikä lääkepurkin päälle tulee, väärin. Eli nyt annostusohjeet ovat vaihtaneet paikkaansa, ovat väärissä purkeissa. Voisi olla kohtalokas virhe, mutta minä sen huomasin ajoissa.  Napapiikkijutussa taas sattui näin:

Kun taksikuski tuli minua osastolta hakemaan, hänellä oli nippu papereita, jotka oli kansliasta saanut. Päällimmäisenä oli taksilappu. Luulin tietysti, että kaikki ovat matkaan liittyviä. Kotona vasta ajan päästä havaitsin, että siinä olikin reseptejä. Osastolla ei näistä ollut mitään puhetta. Siitä huolimatta, että siellä on oikein kotiuttamishoitaja. No, muut asiat oli sentään hoidettu, paitsi että hammaslääkärin todistusta ei löytynyt.

Resepteissä  oli myös napapiikiksi tunnistamani injektio. Pöh, enhän minä osaa sitä itse laittaa, eikä mistään ilmennyt, kuinka kauan sitä pitäisi ottaa. Kummastelin sitäkin, kun ei koskaan aiemmin ole tarvinnut kotona jatkaa, vaan se noin viikko sairaalassa on riittänyt. Kaikkein eniten pahastuin siitä, että noin tärkeät paperit sain taksikuskilta! Napapiikki vaihdettiin sittemmin pilleriksi. Siihen ei saa muuten Kela-korvausta, paitsi kahden kuukauden sisällä leikkauksesta jotain lääkärin vakuutusta vastaan.

Lopuksi tähän pari kuvaa käsitöiden tekemisestä.

Huomaatko kuvassa hienon sinisen satiinisen liukulakanan? Huomasin heti kotiin tultua, mikä liukulakanan merkitys on. Ilman sitä tihkasoo hankalasti. Kaikki kankaani ovat hankalasti pakattu, mutta tuollainen juuri sopivan kokoinen pala oli jostain jäänyt ja osui heti silmään. Eikä tarvinnu ees ommella…

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Shopping Cart
Scroll to Top