Aamukierrolla yksi lääkäreistä vihdoin kiinnitti huomiota jalan turvotukseen. Yksinkertainen konsti, jonka jokainen osaa kotioloissakin hyödyntää: kiilatyyny jalan alle! Ainakin nyt tuntuu hyvältä. Tuolisuihkussa käyty, nyt kerään voimia siteen vaihtoon. Joo-o. Kuvittele: hirveen pitkä haava peitettynä monella siteellä ja kalvolla ja sitten ne revitään irti. Sit pitää jännittää, että onko kaikki hyvin…kun ei riitä aidot huolet…
Kerroinko jo, että siitä on tasan 30 vuotta, kun tähän samaan lonkkaan laitettiin ensimmäinen proteesi? Nyt siis odottelen viidettä. Niin, silloin nuorena tyttönä pelkäsin ja huolehdin kaikkea mahdollista alkaen siitä, että meneekö tiputuksessa ilmakupla suoneen. Paljon on tullut luottamusta hoitohenkilöstöön. Vaikka TOISAALTA taas osaa vaatiakin…
