Eikö olekin hassu sanonta. Istuva mekko, istuvat housut… Ne muutamat polvisukat ja säärystimet, mitä olen tänä talvena kutonut, olen tehnyt tasapaksuiksi. Paitsi nämä. Näistä harmaista tein istuvat, kun keksin, miten se tehdään helpolla tavalla.
Näitä väänsin teatterin harjoitusten hämäryydessä, joten mallin oli oltava helppo. Näissä kuvissa taas tulee ilmi laiskuuteni. En viitsinyt käydä laittamassa sukkia jalkaan. Sopivan valkoinen alusta löytyi käden ulottuvilta, talouspaperirulla! Mitä turhaan kruusailemaan?
Nojaa, eipähän nämä tässä kuvassa kovin hyvin istuvilta näytä. Olen nimittäin tahallani lytännyt ne ryttyyn. Ainoat jujut näissä muuten sileää neuletta olevissa säärystimissä on ylä- ja alareunan hiirenhammas ja tasaisin välein toistuvat yhden kerroksen koristeraidat.
Noilla koristeraitakerroksilla tehdään istuvuus. Koristekerros on hyvin yksinkertainen – samanlainen kuin hiirenhammas reunassa – kaksi silmukkaa yhteen, langankierto, 2 s yhteen, lk koko kerros.
Olen aloittanut yläpäästä, jota varten loin 56 silmukkaa. Neljännellä koristeraitakerroksella kavensin yhteensä 8 silmukkaa. Tein sen niin, että kullakin neljästä puikoista tein kaksi kertaa niin, että kudoin 3 silmukkaa yhteen. Näin työhön jäi 48 silmukkaa, mikä on sopiva määrä nilkkaan.
Toki nuo kavennukset voi tehdä muutoinkin. Voi kaventaa pikkuhiljaa. Tai jättää kokonaan poiskin. Kyllähän säärystin saa väljäkin olla.
Näitä taidan tehdä lisääkin. Joka asuun sopivan väriset! Lankana tässä on Novitan 7Veljestä, bambuiset puikot nro 4.
Mervi