Vaikka sitä näin keski-ikäisenä luulisi, että elämä on jo asettunut tuttuihin uomiinsa vailla merkillisempiä muutoksia, voi yllätyksiäkin tulla tupsahtaa! Näin on nyt käynyt minulle.
Lapsena sitä odottaa koulun alkamista, koulun päättymistä, kesälomaa, joulua. Silloin jokainen lukukausi tuntuu loputtoman pitkältä. Nuorena alkaa odottaa aikuistumista ja siihen tuntuu olevan ikuisuus. Sitten haaveiltiin pojista, seurustelusta, koulun päättymisestä, opiskelusta, ammatista. Tuossa vaiheessa aika kulki välillä jo liiankin nopeasti – ei ehtinyt tehdä kaikkea, mitä olisi halunnut.
Itse en ollut vielä ehtinyt kunnolla edes haaveilla avioliitosta, kun sen jo solminkin hädin tuskin täysi-ikäisenä erittäin lyhyen seurustelun ja kihlauksen jälkeen. Alkoi lasten odotus, piti saada oma koti, auto, uusi auto, parempi auto ja elämältä oli paljon odotettavaa, unelmoitavaa. Ensimmäinen ulkomaanmatka sai haaveilemaan uusista maista, uusista kokemuksista, tietoa muiden elämästä. Vähän ajan päästä haaveet suuntautuivatkin jo lapsiin – mitä niistä tulisi, pärjäisivätkö elämässä?
 |
| Minun haaveeni on täyttynyt ja toisen haaveilu alkanut |
Toiset haaveilevat urasta, ylennyksistä, palkankorotuksista. Nämä jäivät minulta jotenkin väliin, sillä jouduin eläkkeelle ennenkuin ehdin siitä edes haaveilla. Elämä tuntui pysähtyneen. Mitä nyt, mikä minä nyt olen, mikä minusta tulee – eikö minusta tulekaan mitään? Eikö elämällä ollutkaan tämän enempää annettavaa? Vielä ei ole aika lastenlasten, mitä siis odottaisi?
Sain haaveilleni uuden suunnan kun aloin yrittäjäksi. Siinä sitä olikin unelmoimista! Koko ajan on jokin kesken, pitäisi tehdä enemmän, yrittää enemmän, toteuttaa tuhansia ideoita. Kunnes sekin otettiin minulta pois. Nyt olen tässä.
Vaikka minulle riittäisikin uudeksi elämäksi se, että saan kerrankin keskittyä itseeni, omaan terveyteeni ja oman kodin laittamiseen, nyt on auennut eteen aivan uudet mahdollisuudet. Kävimme tänään mieheni kanssa hakemassa konkretiaa näille tulevaisuuden suunnitelmille, jotka yht´äkkiä eteemme avautuivat. Kyseessä on erittäin iso muutos, joka toteutuessaan koskettaa koko perhettä – paitsi sitä yhtä, joka on elämänsä rakentanut kauas meistä muista. Terveiset Helille Skotlantiin – ehkäpä luet tätä?
Eikö olekin jännittävää! Tässä vaiheessa olen ilkeä ja kiusaan teitä, enkä kerro tämän enempää. Juu-uh, tiedän, että olisi parempi olla kertomatta ollenkaan, jos ei voi kaikkea kertoa.
Koskaan ei siis kannata luovuttaa ja lakata unelmoimasta. Vielä keski-ikäisenäkin voi elämä muuttaa kulkuaan ja suuntautua aivan uusille urille. Tai sitten ei. Joskus se tavallinen, tuttu ja turvallinen onkin kaikkein mieluisinta. Harvoin kuitenkaan mitään saa, jos ei yritä. Toisaalta erittäin hyvä opetus sisältyy tähän tyyneysrukoukseen:
Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat,
joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa ne jotka voin
ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.
 |
| Näistä ei enää kannata haaveilla: nuoruus, hoikkuus, terveys |
Ja eikun kohti unelmia!
Vaikka tämä unelma ei toteutuisikaan, olen varma, että löytyy jotain muuta uutta odotettavaa…
Mervi