Tallinnassa yövyimme Radisson Blu -hotellissa. Tasokas hotelli, jonka lamput saivat täyden huomioni. On muuten jännä juttu: Haapsalussa majoituimme vaatimattomassa hotellissa, mutta halusimme nähdä siinä hyvää – mikä etsimättä olikin mainiot näköalat. Tämä Tallinnan hotelli taas oli tasokas, jonka pienet puutteet pistivät silmään. Riippuu siis asenteesta ja näkökulmasta.
Lukuvaloa piti ensin etsiä, mutta sepä olikin tällainen seinästä ulos nypättävä:
Tästä lampusta en pitänyt, se näyttää jotenkin neuvostosotilaan talvilakilta…
Kaunis lamppu ja kaunis tuoli ja oli kuulemma vielä hyvä istuakin. Ei ole miehessäkään mitään vikaa…
Tuollanen iso ”taulu” valaisi seinää. Tallinnan kartta, jossa valo tuli joko koko alalta tai vain reunoista.
Illalla alkoi hiukoa ja mieheni haki vähän evästä. Tuollaista ihmeellistä, kovin suolaista juustonauhaa nappasimme alkupalaksi, vähän siideriä, ja kahviakin keitimme. Ja viineriä ja kermaleivosta…nam!
 |
| Kahvia ja teetä oli vapaasti keitettävissä |
Tämän kuvan otin pohtiakseni myöhemmin, että olisiko tuollainen kaksiosainen verho kiva kotonakin? Pöytä ainakin näyttää hauskalta.
Hotellin aulassa oli tällaiset jalkalamput ja allaolevat lamput tiskin yläpuolella:
Sitten jätimme hotellin ja tässä vielä muutama kuva terminaalista ennen laivaan ”viemistä”. Tuollainen merkki ohjasi kutsupuhelimeen, johon soittamalla sain tilaamani pyörätuolin ja sen työntäjän.
Siinä sitten istua tönötin. Tuli nuori poika, avasi pyörätuolin, joka rävähti heti rikki. Onneksi toinen oli ehjä ja kestikin vielä! Kysyin pojalta lopuksi, että tuliko hiki? Myönsi, että tuli… ja hengityksestä kuulin, että jokseenkin hengästynytkin raukka oli. Pääsin ennen muita matkustajia laivaan, joten katselimme ikkunasta muiden saapumista pitkän pitkää käytävää pitkin…
Matkustamista riitti kylliksi. Helsingistä kesti vielä tovi tulla kotiin Uuteenkaupunkiin. Kello lähenteli kahta yöllä kun pääsimme omaan sänkyyn nukkumaan.
Mervi ja matkalla mukana miehensä ja Aarteensa.