Kuten monta kertaa olen kirjoittanut – eikä sitä tarvitse erikseen kirjoittaa, näkee sen muutenkin – tämä blogi on varsinainen sillisalaatti. Hypin aiheesta toiseen ilman minkäälaista johdonmukaisuutta. Mutta sellainen minä olen!
Nyt on siis vuorossa sisustusaihe. Kröhöm!
Kun Pellavasydän-puoti viisi vuotta sitten perustettiin vanhaan puutaloon, sinne haalittiin kaikkea vanhaa rekvisiittaa ja monet muistavat vieläkin vanhanajan kivan fiiliksen. Sittemmin muutin toisenlaisiin liikehuoneistoihin ja laitoin kaiken vanhan pois ympäristöönsä sopimattomana. Nyt taas tässä viimeisessä muutossa niitä kannettiin sisään. Jossain vaiheessa kävimme isäni kanssa katsomassa kesäpaikan navetan ylisillä ja sieltähän löytyi vaikka mitä kivaa! Isäni kyllä ihmetteli, että ”mitä museota olet perustamassa”…
Nyt kun TAAS Pellavasydäntä riisutaan, myös kalusteet myydään pois. Asiakkaat tahtovat vähän harmitella, että niin monessa lukee ”ei myytävänä” – juuri ne kiinnostavimmat vanhat kapineet! Sitä mukaa kun tyhjenevät, kannan niitä kotiin. (Muistattehan, että minä saan määrätä sisätiloissa, joten yritän olla välittämättä mieheni nyreästä ilmeestä) Tässä on viimeisin saapunut yksilö:
Kaikki eivät varmasti tiedä mikä tämä on. Kyseessä on kirnu, kylläkin riisuttu versio. Tästä puuttuu veivi ja sisälle tuleva mikäsennimimahtaaolla… se mikä sitten maidon tekee voiksi, hyrrä, siivilä, ei… Lisäksi tässä on varmaan ollut joku teline, koska tuollaisenaan se kiikkuu edestakaisin.
Löysin aikoinaan tähän aivan ihanan metallisen, painavan kenkälestin. Se oli hauskan näköinen, kun työnsin sen reunan alle pitämään vehjettä paikallaan. Muuttotohinassa se hävisi – taisi joku ohikulkijakin tykätä siitä?
Nyt on aikamoista haipakkaa loppuunmyynin vuoksi, joten vielä en ehdi kodin asioita edes miettiä. Mutta hetken päästä saan sisustaa sydämeni kyllyydestä! Just joo.
Minkälaiseen käyttöön sinä tämän ”kaunottaren” ottaisit?
Mervi