Lisäys 16.8.2013. Tervetuloa jokainen sieltä tukiryhmästä! Olenkin kuullut, että linkkiä tähän blogiini siellä mainostetaan. Tässä se on – ole hyvä ja tutustu myös muihin kirjoituksiini!
Minä olen surullinen, hämmentynyt, alakuloinen, kiukkuinen ja melkein raivostunutkin.
Tässä tulee nyt tekstiä suurinpiirtein tajunnanvirtatekniikalla.
Yleensäkin kirjoitan ja julkaisen samantien. Olen kyllä huomannut, että viisaampaa olisi kirjoittaa ensin luonnokseksi, miettiä ja lueskella tekstiään muutaman päivän ja sitten vasta julkaista. Moni asia muuttaa muotoaan ja joku voi jäädä julkaisemattakin. Nytkin tuolla on kaksi luonnosta, joista en tiedä, tulevatko koskaan julki.
Kuulun jokseenkin moneen facebook-ryhmään.
Käsitöitä, käsityötarvikkeita, sisustusta, laihdutusta, kirpputoria… Yksi ryhmistä on salainen laihduttajien erityisryhmä, jota olin itsekin perustamassa. Erkaannuimme toisesta ryhmästä, koska halusimme nimenomaan salaisen ryhmän, joka ei näy millään lailla ulkopuolisille. Sinne on siis myös lähes mahdotonta kenenkään ”eksyä”. Ryhmä on ollut toiminnassa muutaman kuukauden ja ollut ihan kiva. Pyynnöstä huolimatta en ryhtynyt siihen yp:ksi itseni tuntien. Sen sijaan olen osallistunut aktiivisesti keskusteluihin.
Eilen kirjoitin kommentin, jossa toivoin, että myös hiljaiset jäsenet kirjoittaisivat kokemuksiaan. Totesin samaan hengenvetoon, että eihän se ole pakollista eikä edellytys, mutta että minua kiinnostaisi ihmisten omakohtaiset kokemukset. Joku jo ehti kertoakin tarinaansa, mutta yp muistutti, ettei ketään pidä hoputtaa. Minä sanomaan, että ”saapa hoputtaa”. Hiukan muuta keskustelua ja taas hän huomauttaa, ettei pidä ketään pakottaa, saa vain lukea. Minä muistutan, että niinhän minä jo mainitsinkin, mutta että kun joku tarvitsee rohkaisua.. Seurasi aivan turhaa jaarittelua, että onko kuka pakottanut ja ketä..
Lähetin tälle yp:lle yksityisviestin, koska en halunnut siinä sivulla pilata toistenkin iloa. Toistin ranskalaisin viivoin, miten keskustelu oli mennyt ja ihmettelin, että mikä tässä nyt on ongelma. Voisin aivan hyvin toistaa vuorosanani tänne, niissä ei ole mitään hävettävää, mutta kun ryhmässä on vaitiolovelvollisuus.
Lopputulos oli, että sain välittömästi kenkää. Juu-uh, tämä yp lennätti minut kuin leppäkeihäs pihalle ryhmästä! En saanut tilaisuutta puolustautua, en selittää toisille ryhmäläisille. En enää näe, mitä siellä minusta ja meidän keskustelustamme puhutaan, paitsi sen mitä pikkulinnut sitten näin kesällä laulaa….
Tasapuolisuuden vuoksi kerron, että tämä yp on erittäin tehokas, hän varmaankin asuu koneella ja kirjoittaa päivittäin useammankin kommentin. Usein saimme häneltä hyviä linkkejä ja paljon tietopuolista infoa. Toki ryhmässä oli useita henkilöitä, joiden kokemuksellinen tietämys meni edelle näistä teoriatiedoista.
Olen täällä ennenkin ihmetellyt näitä ylläpitäjiä ja heidän vallankäyttöään, mutta nyt olen kyllä kesäisesti ilmaistuna äimänkäkenä! (mikä muuten on äimänkäki?) Selitys oli kuulemma ihmettelijöille, ettei kenenkään ilkeilyä (?) tarvitse sietää. Eikä ilmeisesti myöskään kenenkään eriävää mielipidettä tai yp:n kyseenalaistamista. Huom. kyseessä on VERTAISTUKIRYHMÄ, jossa kaikkien pitäisi olla tasavertaisia. Eihän kaikki voi olla aina samaa mieltä? Eihän kaikkia miellytä kaikkien tapa toimia? Onhan selvää, että isossa joukossa on niitäkin, jotka ajattelevat erilailla, jotka kirjoittavat eri tavalla, jotka ilmaisevat itseään poikkeuksellisesti. Niitä on kaikenlaisia narsisteja ja mitänäitänytonkaan…luonnehäiriöisiä. Itsestäni tietysti puhun. Ilkeä ihminen.
Mervi
ps. annoin tämän sittenkin hautua yön yli, enkä silti jätä julkaisematta. Sen sijaan tuli uusi ajatus siitä, miten vaarallisia paikkoja tuollaiset ”vertaistukiryhmät” oikeastaan ovat. Kuvitellaan, että minä olisin vakavasti mielenterveydeltäni järkkynyt. (Ehkä olenkin ?) Olen tuollaisessa ryhmässä henkeni pitimiksi, toivon ja ilon saamiseksi. Sitten minua kohdellaan noin kaltoin. Tai vaikka olisin oikeasti syyllinenkin. Täysin varoittamatta heitetään ulos ryhmästä. Tiedätkö sen tunteen: minä en kelpaa, minua ei hyväksytä porukkaan, minä olen paha, minä saan mennä, minua pitää rangaista, mene omaan huoneeseesi häpeämään! Takaisin ei ole tulemista. Vähintään yksi aikuinen, vastuullinen ja ammattilainen pitäisi joka ryhmässä olla, ehkä? Onko kellään muulla mitään tällaisia kokemuksia?
Byäääääh!
sama
Lisäys vain hetken päästä julkaisusta:
Kyllä tämä nettimaailma on merkillinen ja nopea. Taisi ko. yp. googlettaa Mervi Lammisen ja päätyi tänne blogiini. Nyt siellä ko. foorumilla tämä terveysalan ammattilainen (?) arvoi minun mielenterveyttäni (mutta minä en tässä tapauksessa pääse kommentoimaan) ja ilmeisesti olen jonkin diagnoosinkin saanut?
vieläkin se sama ilkeä ihminen Mervi