Olen jo aiemminkin pohtinut täällä, mikä on oikea vapaapäivä ja tänään taas. Sillä lailla tänäänkin on vapaapäivä, ettei ”tarvitse” mennä putiikkiin, eli ei ole aikataulutettua ohjelmaa. Mutta kun koko ajan takaraivossa joku takoo, että mitä kaikkea pitäisi saada aikaiseksi, niin eihän se mitään vapaata oleilemista ole. Varsinkin kun nuo tekemiset liittyvät työhön, eikä kotiin.
Tänäänkin olen yksin kotona, kun mies lähti mökille. Menin nukkumaan klo 9. En ollut varma, tuleeko siitä iltauni vai yöuni. No, siitä tuli yöuni – heräsin aamulla kahdeksan aikaan.
Koko aamupäivän olen lukenut, nukkunut, käynyt kahvilla, roikkunut netissä, kaikkea sellaista, mistä en ole ylpeä…Paitsi nyt. Aloitin päivän työt.
Ensin siivotaan pöytä. Juuh, muusta keittiöstä ei ole tässä yhteydessä niin väliä…
Just kun oon saanut pöydän pyyhityksi ja melkein kangaspakan nostetuksi, huomaankin, että nyt on nälkä. Ensin siis syömään.
Niin, koska se ruoanlaittaja viettää oikeaa vapaapäivää mökillä, minun pitää selvitä niillä eväillä, mitä hän on minulle jääkaappiin jättänyt. Tiedän, tiedän, erittäin epäterveellistä – kaikki!
Tämä ei ole minun syyni! Olen monen monta kertaa sanonut, etten tahdo syödä MITÄÄN ulkolaista. Vastaukseksi saan, ettei kaupasta löydy suomalaista. Pöh, kaikki sen tietää, että se on vale…
Missä maassa on tollanen Ottersberg, jossain Saksassa ehkä. Saksassa yritetään tehdä perunamuusia ja jauhelihapihviä ja herkkusienikastiketta suomalaiseen makuun, ei onnistu, ei… Ei maistunut hyvältä ja huono omatunto vaivaa, kun ei kannata kotimaista ruoantuotantoa. MÄ ALAN SYÖMÄLAKKOON!!!
Vaihe 3: nyt täytyy mennä ruokalevolle ja kahviakin tekisi mieli.
Tarina jatkuu…