Tilastoja katsoessani huomasin, että olen kirjoittanut jo 400 kirjoitusta – tämä on numero 401. Aika paljon.
Kun ensimmäistä kertaa (noin vuosi sitten) kokeilin pyöreän maton virkkaamista, siitä ei tahtonut tulla oikein mitään. En suostunut noudattamaan ohjeita ja muutenkin… Koko ajan olen kuitenkin neuvonut asiakkaita, myynyt paljon kudetta ja varsinkin ilahduttanut asiakkaita, joilla on muoviset virkkuukoukut menneet poikki – meiltä kun saa ostaa metallisia.
– Jaa mutta tähän väliin kerronkin tarinan tältä viikolta. Asiakas oli virkannut mattoa tai koria, en muista, ja saanut koukun poikki. Työkavereiltaan oli sitten kysellyt vahvempaa vaihtoehtoa ja saanut vastaukseksi, ettei Suomesta saa muita. Hän oli googlettanut ja ohjautui Pellavasydämen sivuille. Tottakai oli kovin äimistynyt, että omasta kaupungista löytyi loppujen lopuksi apu! Nämä hetket on tähtihetkiä putiikissa. Iloinen ja tyytyväinen asiakas, ei sen parempaa voi toivoa. No ehkä se, että tämä vielä kertoo siitä muillekin?
Vastoinkäymisten ja monen monen keskeneräiseksi jääneen maton jälkeen yritin taas. Ja nyt onnistuin. Nuo keskeneräiset matot ovat tuikitarpeellista, sillä niillä on hyvä opettaa, miten EI KANNATA toimia….
Tulin huomaamaan, miten paljon kude vaikuttaa virkkausmukavuuteen. Ohuehko, sileä, sopivasti venyvä kude ja työ on paljon helpompaa kuin paksulla, puuvillaisella joustamattomalla kuteella. Toki sekin onnistuu, muttei ole niin kivaa!
Nyt esittelen teille viimeisimmän valmistuneen maton. Tämän tein värin takia. Kude on tosi paksua ja jokseenkin joustamatonta. Tässä tapauksessa muistutin koko ajan itseäni tekemään löysää, löysempää, tosi löysää… ja isolla metallisella koukulla se kyllä onnistuikin. Harmi, etten muistanut tähän postaukseen punnita mattoa, mutta arvelen sen painon olevan ainaskin lähellä 5 kiloa. Enkä muuten mitannut halkaisijaakaan. Toista metriä kuitenkin.
Olenkin jo näyttänyt kuvan tämän tekemisestä, mutta tässä uudelleen.
 |
| Erilaisia yrityksiä hahmottaa kokoa. Tässä tiskin edessä… |
 |
| …pienen vanhan tuolin alla… |
 |
| …lipaston nurkalla… |
Maton esittely putiikissa on sikäli hankalaa, ettei sitä voi pitää lattialla. Jos ei asiakkaat astuisikaan sen päälle, mitä kyllä tekevät (!) niin sitten tulee joku koiranpentu, joka käy siihen pissaamassa (niinkin on käynyt). Tässä matto on tasaantumassa ja aika hyvin yhden yön aikana olikin asettunut . Nuo piparkakkureunat vielä vähän pönköttää.
Tätäkään mattoa en ole tehnyt aivan ohjeen mukaan, vaan vähän silmämääräisesti, mukaillen. Mallin katson toisesta matosta, joka roikkuu milloin missäkin. Niin on paljon helpompi tehdä, kuin tihrustaa jostain paperista ja yrittää pysyä oikealla rivillä….
Kuinkas monta juhannusruusu- tai muuta mattoa sinä olet virkannut? Vai eikö innosta?
Pellavasydämen Mervi