Tällainen lisäys keskiviikkoiltana kympin uutisten jälkeen:
Kiitos neuvoistanne, julkaisen nyt kommentit yhtä lukuunottamatta. Huomaisttekin varmaan, että otin jälleen käyttöön kommenttien hyväksymisen ja pidän sen jatkossakin. Toteutan neuvojanne ja tästä eteenpäin en julkaise yhtään ikävää kommenttia. Asiasta lisää seuraavassa jutussa.
”Kun minulla muutenkin olisi jo ihan tarpeeksi itkettävää omien hankaluuksieni vuoksi ja sitten vielä joku ilkeilee syyttä suotta minulle..nyy-yyyh..”
Muutaman kerran elämässäni olen huomannut, että minua säälitään huonon liikkumiseni vuoksi ja se tuntuu oikeasti kamalalta! Aito myötätunto sen sijaan – auts, nyt alko silmissä sumenemaan – lämmittää mieltä.
Joten en alennu sääliä kerjäämään. Enkä ole varma, saisinko edes myötätuntoa? Tosiasia on, että kyyneleitä täällä vuodattelisin, jollen olisi niin paljon lukenut blogeja, että tiedän monen muunkin joutuvan kokemaan tikarin iskuja. Monimielisesti ”sitä saa mitä tilaa” – kukin ymmärtäköön sen tässä kohtaa omalla tavallaan.
Kysymys:
Kuinka moni teistä on sitä mieltä, ettei kannata ollenkaan julkaista ikäviä kommentteja? Toivon, että jos mahdollista, myös lyhyesti perustelet sen.
Kuinka moni on sitä mieltä, että blogin pitää olla ”läpinäkyvä” siten, että lukija voi luottaa siihen, että kaikki kommentit julkaistaan, sekä ylistävät, että moittivat? Tähän varsinkin haluaisin saada perustelun.
Jottei taas tulisi pelkkää tekstiä, liitän tähän kuvan, jota joku lukija kommentissaan kyseli. Tässä on Afrikan kukka -paloista puuvillalangalla virkattu näytekappale, josta en tiedä, mikä siitä tulee vai tuleeko mikään.
Olin vuosi sitten pitkällä sairaslomalla, enkä päässyt liikkumaan. Samaan aikaan putiikkiin tuli uusi Almina-puuvillalanka, josta on montaa eri väriä. Tuollaisten pikkupalojen virkkaaminen onnistuu sängyssä maatenkin ja päätin tehdä tällaisen väri-iloittelun. Mukaan piti tulla jokainen väri, mutta lopulta huomasin, että kirkkaankeltainen ja limenvihreä ovat jääneet puuttumaan.
Nyt olen kotona, mutta koitanpa muistaa ottaa putiikista mukaan toisenlaisen version samasta aiheesta näyttääkseni, miten paljon värit vaikuttavat. Samalla voin littää mukaan virkkausohjeenkin.
Aurinko paistaa, lumet sulaa, kohta ei tartte enää pelätä liukkautta, mukava työpäivä edessä – nautitaan elämästä!
Mervi