Olen alkanut siivota nurkkia. Heitän pois – kierrätykseen tai roskikseen – kaiken, mikä on turhaa. No, se on kylläkin hyvin suhteellinen käsite. Mielikin keventyy sitä mukaa, kun saa kaappeihin tyhjää tilaa. Kerroinkin jo, miten käsilaukut poistuivat valikoimistani (klik) . Jatkoin muidenkin laukkujen karsimista ja yhden jätesäkillisen sainkin koottua kirpparille menemään. Siinä yhteydessä vielä sovittelin reppuja, vaikka olin jo päättänyt, ettei se sovi ”ruumiinrakenteelleni”. Miksi niitäkin on kaapissa vaikka kuinka monta, vaikken koskaan edes käytä reppua. Katsokaa nyt, eikö olekin reppu_ riskillä_ ruma?
 |
| Ylileveä kuljetus |
Yläkaapista yleensäkin löytyy kaikkea sellaista, mitä ei edes muista sinne laittaneensa. Mistä ihmeestä olen tällaisenkin hatun hankkinut. Aitoa vintagea. Tämäkin oli jo menossa kierrätykseen, mutta sitten hoksasin, että tietenkin laitan tämän Pellavasydämen hattuhyllylle rekvisiitaksi.
 |
| Sopii kyllä kuin nenä päähän. Älä silti katso nenää, vaan ainoastaan hattua. |
 |
| kuminauha kruunaa komeuden! |
Seuraavaksi alan tyhjentää yläkaappeja, joissa on tyynyjä, täkkejä, huopia, päiväpeitteitä ja mitä lie. Kaappeihin ei ole varmaan koskettukaan muutamaan vuoteen. Eli ei niitä tarvitse säilyttää.Oooh, kun tunnen ihanaa keveyttä!
Minkälainen hamstraaja sinä olet? Tuleeko kerättyä kaappeihin turhaa tavaraa?
Pellavasydämen Mervi
ps. tekstin kirjoittamisen välillä kävin pitämässä enkelikurssin. No, ei sentään. Opettelimme virkkaamaan pitsienkeliä. Paikalla oli vain kolme kurssilaista ja oli ihan kiva fiilis, ainakin minulla. Opettelimme perussilmukoista alkaen, mutta hauska oli huomata, miten nopeasti kouluajan opit alkoivat muistua mieleen. Hienosti saatiin kahdessa tunnissa enkeli hyvään alkuun, vaikkei ihan valmiiksi asti tullutkaan….
