Kävin postissa. Kannoin 5 kg painavan kudesäkin autosta postiin. Kuvittele, miten se tapahtuu, kun molemmissa käsissä on kyynärsauva. Kerran se putosi kadulle, mutta sain kuin sainkin sen kuljetettua postiin sisälle. Kukaan ohikulkijoista ei tarjonnut apua, vaikka se varmaan MYÖS NÄYTTÄÄ epätoivoiselta. Sisälle päästyäni totesin, ettei minulla ole lompakkoa mukana. Vrt. ed. teksti, jossa kerroin, millaista on kun nainen kulkee ilman käsilaukkua.
Sanoin minua palvelleelle virkailijalle (tosi ystävällinen tyttö) että jätän tämän paketin tähän ja tulen uudestaan maksamaan. Arvatkaas mitä hän sanoi? Kertoi, ettei se käy, sillä he eivät saa ottaa tavaraa ”säilytykseen”. Selitys oli se, että jos paketti häviää, he joutuvat hankaluuksiin. Ystävällisesti sanoin, etten takuulla vie sitä pakettia takaisin autoon ja taas takaisin postiin, kun se niin ylivoimaisen hankalaa on! Vakuutin myös, etten tule heitä moittimaan, jos jotain paketilleni sattuu…
Onneksi tämä asiakaspalvelija ehdotti, että hän käy kysymässä jos se onnistuu. Sanoin hänelle näin: ” No käypä, mutta älä kerro sille teidän johtajalle, että se olen minä, koska hän jostain syystä inhoaa minua”. Tyttö kyllä tiesi, mistä on kysymys ja hymyili vaan vienosti. No, hän palasi iloisena, sillä asia onnistuu ihan virallisestikin. Kassakoneeseen voidaan tehdä kuitti ja laittaa se pitoon. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vai onko?
Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että säännöt ovat tarkoitettu noudatettaviksi ja yleensä ne ovat hyvin perusteltuja. Peräänkuulutan kuitenkin inhimillisyyttä ja joustavuutta eli järjen käyttöä. Vai mitä mieltä te olette? Miten sinä olisit käyttäytynyt, jos olisit ollut tiskin takana?
Pellavasydämen Mervi