Varoitus: tämä ei ole hauskaa luettavaa. Ei taida kannattaa lukea.
Valitusvirsi:
Koko viikonloppu meni plörinäksi!
Paljon oli suunnitelmia, vaatimuksia ja tarpeita, pieneksi jäi saavutukset – olemattomiksi aivan.
Piti valmistella huomista kansalaisopiston opetustuntia, piti lyhentää kahdet asiakkaan housut, piti raivata työhuone, piti tehdä firman paperitöitä, piti sitä ja piti tätä ja piti….Taas minä siirrän töitä – ehtiihän sen vielä huomennakin!
Nyt olen keksinyt yhden uuden selityksen. Laihdutuskuurini epäonnistuvat samasta syystä, tai siis ne eivät edes ala, koska siirrän ja siirrän…. Olin saanut lääkäriltä ohjeet ja määräykset dieetistä ja tuloksista, jotka piti saavuttaa. Kuullessani ne luulin, että pistän vielä kaksi kertaa paremmaksi, minähän näytän… Mutta sitten siirsin sitä aloittamista. Siirsin niin kauan, että totesin kilomäärien pudottamisen jo mahdottomaksi. Nyt siis piti ottaa järeämmät aseet esille. Alkoi vimmattu Nutrilett-dieetti! Totuus on, etten siltikään pysy annetussa aikataulussa. Miksi ei voinut aloittaa ajoissa?
Ryhtymisrajoitteinen – diagnoosista seuraavat oireet:
– itsearvostuksen puute, mikä ilmenee alakuloisuutena ja jopa masennuksena.Tästä seuraa kehä – potilas ei tee tehtäviään, masentuu tästä, mistä seuraa lisää tekemättömiä töitä ja masennusta.
Hoidon tavoitteet: saada potilas ottamaan itseään niskasta kiinni, tarttumaan töihin ja kun työt tulevat tehtyä, mieli kirkastuu, toimintatarmo palautuu ja elämä hymyilee jälleen.
Hoidoksi ehdotetaan: Tutkimus sopivan hoitomuodon löytämiseksi on vielä kesken
1) Nyt poden alavireisyyttä. Eikä se johdu pelkästään tuosta ryhtymisrajoitteisuudesta ja sekaisesta työhuoneesta.
2) Myönnän, että tein virheen, kun pyysin röntgenlääkärin lausunnon ilman että oma lääkärini olisi sen selittänyt minulle. (kts. ed. postaus) Nyt olen ihan alamaissa sen takia. Maalaisjärjellä olen päätellyt, että jotain on pahasti vialla, lantioni on 2 cm:n alalta puhki, mistä tietysti seuraa pelko, että koko proteesikyhäelmä sortuu ja seuraavaksi lonkan pää tulee jostain keuhkoista esiin…
3) Sisäinen pessimisti minussa on tästä ajatuksesta kehitellyt jo vaikka minkälaisia epätoivoisia tulevaisuuden uhkakuvia. En siis voi välttyä pieniltä niiskauksilta ja hiukan on pitänyt kosteutta pyyhkiä poskilta. Tiedättekö, sellainen kuin itsesääli yrittää kovasti nostaa päätään ja minä olen liian heikko sitä estämään.
4) Nutrilett-dieetti on hyvä aloitus isommalle elämäntaparemontille. Näin alussa kuitenkin se pistää mielen matalaksi. Jos ihmiseltä viedään sen AINOA nautinto – syöminen – niistä mistä se elämänilo sitten löytyy, nyyh?
Missä olisinkaan ilman nettiä? Googlettamalla löytyy asia kuin asia ja kysymyksiin vastaus. Ja kyllä tämä some = sosiaalinen media toimii myös ”ystävän” tavoin. Kun on mieli maassa, eikä jaksa lähteä mihinkään, eikä halua pilata toisten viikonloppua valittamalla omaa surkeuttaan, niin löytyyhän netistä apu.
Olenko säälittävä, kun lueskelen toisten blogeja ja minusta tuntuu, että olen käynyt monen luona kylässä. Tänään huomasin, että omassa blogissani on kävijöitä viikossa ollut tasan 800. Sitten kuvittelen, että ompas minulla paljon ystäviä!
Joskus ajattelen kyllä niinkin, että mahtavatko ns. oikeat ystäväni käydä blogissani tai facebookissa katsomassa kuulumiset ja sitten ovat tyytyväisiä, kun tietävät, mitä minulle kuuluu. Eipähän tarvitse vaivautua livenä katsomaan. Oho, olinko ilkeä? Entäs minä, kuinka usein minä ”ystäviäni” tapaan? No – päivittäin – minun ihanat asiakkaani käyvät minua katsomassa ja ilahduttamassa.
Hiukan kyllä arvelen, että tässä ympyrä sulkeutuu….notkun niin paljon tietokoneen ääressä, että tärkeät työt jäävät tekemättä ja kun työt jäävät tekemättä, mieliala laskee ja tulee taas viivyttyä netissä ja taas on lisää tekemättömiä töitä. Tarttis saada tuo oravanpyörä katkeamaan.
Onkos teillä samanlaisia taudin oireita?
Oletteko löytäneet tepsiviä lääkkeitä? Huom. minulle ei kannata suositella liikuntaa, se ei onnistu….
Onko ryhtymisrajoitteisuus-tauti koskaan parantunut täydellisesti?
Vastauksianne odotellen Pellavasydämen Mervi
Kun nyt ei ollut käytettävissäni yhtään kuvaa, niin liitän tähän Positiivarien aamiaspöydästä tällaisen osan. Se tupsahti sähköpostiini juuri kun olin tätä kirjoittamassa. linkki Positiivarien aamiaspöytään
Juu, haluan siltikin olla myönteisellä asenteella, mutta saahan joskus hiukan ”pessimisteillä” saahan? Mervi