Huomaan itsessäni uuden addiktion (onkohan tuo laillinen sana?) Olen nimittäin koukussa nettiin. Jostain syystä tämä meidän Sonera-laajakaista on tökkinyt muutaman päivän, enkä pääse nettiin. Toin töistä mokkulan ja sillä sentään pääsen välillä vähäksi aikaa, mutta joka kerta mieheni pitää se ”asentaa”. Onneksi on ihana mies, joka osaa ja viitsii….
Olen kuin ”kipeä kissa” kun en pääse katsomaan sähköposteja enkä oman blogini kuulumisia, enkä toisten blogeja. Ikävä tunnustaa, että on näin riippuvainen. Miten ihmeessä sitä ennen vanhaan pärjättiin? No, saatiin ainakin jotain tähdellistä tehtyä – vai saatiinko?
Netittömyydestäkö johtuu, että olen saanut jotain tavatonta aikaiseksi. Onkohan kukaan muu näin pihi – tai kauniimmin sanottuna säästäväinen – kuin minä: jokaikisen rikkimenneen sukan korjaan. En käytä tavallisia puuvillaisia nilkkasukkia, vaan tällaisia:
(Kuva on Nanson sivuilta, eikä minulla ole ikinä ollutkaan tuollaisia kenkiä.) Kun noihin sukkiin tulee silmäpako, laitan ne sivuun ja muutaman vuoden välein (!) otan sen ison kasan ja korjaan.
Nyt olen korjannut kymmeniä, kymmeniä sukkia ja lajitellut ja ”paritellut” ne. Nyt on taas sukkia ainaskin loppuvuodeksi. On muuten hieno tunne, kun saa jonkun tuollaisen roikkuvan homman tehtyä. Nyt olen niin itseeni tyytyväinen!
Mervi