Meillä on ollut aika hurlumheitä puodissa!
”Kaikki” tekee nyt käsitöitä ja se on ihanaa. Tarvikkeita haetaan ja ne loppuu kesken. Myin jo oman kanavaneulani, kun muut loppuivat. Keskeneräisestä huivineuloksesta otettiin pyöröpuikot asiakkaalle, kun muita ei ollut jäljellä. Yksi asiakas tuli Taivassalosta asti hakemaan kranssin rengasta, ei ollut yhtään. Hyvin kun yritetään palvella, niin purettiin valmis kranssi ja siitä saatiin kuin saatiinkin asiakkaalle omansa.
Upeasti ovat tukkuliikkeet palvelleet – Lappajärven Värjäämöstä tulee paperinarut seuraavaksi päiväksi. Sinelliin piti maksaa 5 euroa pikatilauslisää niin sain metallirenkaat seuraavaksi päiväksi. Ja Itella ei viivytellyt yhtään. Tänä aamuna toivat postin naiset iiiison paketin kotiovelle ja nostivat valmiiksi autoon, kun pyysin. Hyvää palvelua. Kiitos!
Yksi poikkeus on ja se onkin tosi harmittavainen. Käsityöyritys kärsii ilmeisesti kassavajeesta, kun ei saa tavaraa toimitettua. Erityisen ikävää on se, ettei viesteihin vastata millään tavalla. Kerran menetetty luottamus on vaikea kursia kasaan myöhemminkään. Yrittäjä saattaa joskus unohtaa, että se toinen yrittäjä (jälleenmyyjä, käsityöläinen, Itella…) on myös asiakas – työpaikoilla puhutaan sisäisistä asiakkaista. En millään haluaisi vaihtaa toimittajaa, mutta nyt on pakko.
Tänään jo yksi asiakas kyseli joulutavaroita, mutta jouduin kertomaan, että ”pukin pajassa” kyllä kovasti ahkeroidaan, mutta myyntiin tuotteet tulevat ehkä vasta loppukuusta. Pientä paniikkia on jo selvästi havaittavissa!
Sain järjestettyä paperinarukurssin Taivassaloon. Neuvon siis valokranssin ja valoryijyn tekemistä. Trappulan koululle otettiin ilmeisen positiivisella mielellä vastaan, sillä minulta jo kyseltiin, voisinko järjestää jotain muutakin kädentaitojen opetusta. Ja minähän kehuin itseäni – kukas kissan hännän nostaa, jollei kissa itse. Marraskuun 15. päivä klo 18 on siis Taivassalossa Trappulan koululla reilun tunnin opastus, joten lähitienoon innokkaat sinne mukaan!
Mervi