Tämä ei ole mainos, olen kaikki tuotteet ostanut omin rahoin. Käyn joka vuosi Tampereen kädentaitomessuilla. Vaikka tiedän lähtiessäni, että reissu vie voimia, sinne on päästävä! Harvoin tulen kotiin näin vähäisillä ostoksilla: Yleensä ostan monta kassillista joulutavaraa, mutta tällä kertaa ei ollut tarkoituskaan hankkia mitään myytävää Pellavasydämeen, vaan ajattelin ihan pelkästään itseäni. Omaan kotiin tulee […]
Ompelijan ostokset messuilta Lue lisää »
Repo rankana palasin eilen Tampereen käsityömessuilta. Hassua, miten sitä unohtaakaan, että on invalidi. Ei niinku tullu pieneen mieleenkään, ettenkö pystyisi muutamat hallit käymään läpi… Ainut, mitä mietin, oli se, ettei saisi ahmia painavia kantamuksia. Keräilyhallin jätin väliin – en olisi ehtinytkään – mutta muut kuljin läpi, ensimmäisen hallin tarkemmin kuin muut. Olihan siellä tavaraa, mutta
Eilen olin Tampereen käsityömessuilla – en osaa sanoa, mitä mieltä olen. Reissu oli toisaalta kiva, mutta toisaalta äärettömän raskas. Linja-autolla oli helppo mennä ja tulla, kun kaikki oli valmiiksi järjestetty. Sain hyvää palvelua. Liian myöhään lauantai-iltana lähetin messuille sähköpostia kysellen pyörätuolin lainattavuutta. Linja-autossa, matkalla messuille, minulle soitettiin ja kerrottiin, että vaatesäilytyksestä voi lainata kolmea pyörätuolia.
Tiedätkö miltä se tuntuu, kun kuulee oman äänensä koko ajan päässä? Tosi typerältä. Olin tänään putiikissa yksin (harjoittelijalla on vapaapäivä, tottakai). Asiakkaita oli ihan koko ajan, välillä useampi yht’aikaa. Vaivaudun, jos en ehdi jokaista tervehtiä, palvella ja hyvästellä. Näin, vaikka monesta asiakkaasta voi tuntua ihan kivalta vain piipahtaa ja päästä livahtamaan pois ilman, että myyjä
Oma ääni kailottaa päässä Lue lisää »