MInulle tuli pyyntö neuloa Jussi-sukat. Väritys oli tarkka, punaharmaa. Aloitin innoissani neulomaan parhaasta tähän tarkoitukseen ja väritykseen sopivasta langasta, Janne-langasta, kunnes tarkemman viestittelyn jälkeen ymmärsin tilaajan haluavan langan olevan 100 % villaa. Yritin hienovaraisesti kertoa, että sellainen lanka ei kestä sukassa, mutta että toki teen… Päädyin sitten vaihtamaan langan islantilaiseen villaan. Lettlopi on 100 % villaa ja siitä löytyi sopiva väritys.
Tein ensimmäiset sukat ja lähetin paketin mukana myös nyttyrän lankaa kertoen, että ihan varmasti sukkaan tulee paikkaamistarve. Kuten tulikin. Tilaaja kuitenkin tykkäsi sukista niin paljon, että tilasi kolme paria lisää. Yhdet siniharmaat ja kahdet punaharmaat. Koko perhe halusi ”pässinpökkimästä” sukat.
Sain sähköpostiini kuvia, miten tämä sukanneulomista osaamaton alkoi ”parsia” sukkiaan. Hauskat sukanpohjat siitä tulikin!
Miten vahvistaa sukanpohjat?
Yritin keksiä, miten vahvistaisin tilattujen sukkien pohjia. Ensin ajattelin – ja jo aloitinkin – virkata ylimääräiset pohjapalat. Mutta se ei oikein ottanut luonnistuakseen ja sitten keksin! Jostain kankaasta… Aivan uskomaton sattuma, että olin säästänyt mieheni lahjaksi saaman neuleen, jonka olin pilannut pesemällä sen liian kuumassa. Neule oli hienoa 100 % villaa ja väriltään täsmälleen saman sininen.
(Tästä taas opin, että mitään ei kannata heittää pois – aika tavaran kaupitsee!) Mallin otin tuollaisesta myynnissä olevasta nahkapohjasta.
Koska neule oli huopunut, siitä leikkaamiani paloja ei tarvinnut edes huolitella, sillä se ei purkaannu. Ompelin ohuella villalangalla palat sukan pohjiin.
Hienoinen jännitys mielessä lähetin loput neulomani parit asiakkaalle ja odottelin kommenttia, jonka sainkin kysyttyäni, miten onnistuin?
Idea toimii ja tilaaja tyytyväinen
Nämä ovat kuulemma todella lämpimät sukat, eikä ollenkaan liukkaat, vaikka sitä vähän pelkäsinkin. Minulle kerrottiin, että onnistuin neulomaan ensimmäiset sukat, jotka perheen lapset suostuvat jalkaansa laittamaan. Paras palkinto, kun kovin epävarma olin onnistumisesta. Pieni haave mielessäni on, että tämä tilaaja innostuu itsekin neulomaan sukkia ja jotain sellaista orastavaa halua siellä taisi ollakin. Parsinta oli antanut ymmärrystä, ettei homma ehkä niin mahdotonta olisikaan. Olen aina äärimmäisen kiitollinen, jos joku ennen käsitöitä harrastamaton innostuu asiasta. Käsityöt kun tuottaa itselleni eniten iloa.
Olen edelleen sitä mieltä, ettei villasukkia kannata 100 % villasta neuloa, kuin korkeintaan unisukiksi. Niinpä neuloin valmiiksi ensitöikseni aloittamani Jussi-sukat normi sukkalangasta. Ne ovat verkkokaupassa, täällä. Malli on perinteinen, mutta oma versioni. Lisäsin nilkkaan resorin, jotta sukka pysyy paremmin jalassa.
Eipä silti, Lettlopi on ihannelankani, rakastan sen neulomista – mutta mieluiten villapaitaan…
Pellavasydämen Mervi