Tästä on 15 vuotta aikaa, kun aloin virkata matonkuteesta koreja. Silloin niitä ei kukaan muu vielä ollut keksinyt. Tein satoja koreja, pieniä ja isoja, vuorilla ja ilman. Kyllästymiseen asti. Pitkään olen jo ajatellut, etten ikinä enää virkkaa matonkuteesta mitään.
Niin ja toisekseen, ikinä mun sisustuksessani ei ole näkynyt se, että olen käsityöyrittäjä. Meillä ei juurikaan ole esillä virkkauksia eikä muutakaan. Paitsi muutama pieni makramee ja jokunen virkattu liina silloin tällöin.
Nyt virkkausinnostus lähti siitä, että halusin olohuoneeseen valkoisen pyöreän maton ja kun ei koko kaupungista sellaista löytynyt, päätin tehdä itse. Samana päivänä se jo olikin keinutuolin alla. Postaus täällä. Sitten sitä kudetta jäi vähän yli ja pohdin, mihin sen käyttäisin. Tämän luonnonvalkoisen korin olin joskus virkannut ja se oli jäänyt kesken – siitä se ajatus sitten lähti…
Päätin virkata vitivalkoisen korin matolle kaveriksi. Mieskin ihmetteli, mihin sen laittaisin. Niin minäkin. Mutta kyllähän koreja AINA TARVITAAN, EIKÖ?
Tällaisia lehtikoreja virkkasin aikoinaan paljon, yksi oli jopa Avotakka-lehden kannessakin. Halusin tähän koriin kädensijat, koska en yhdellä kädellä muutoin voi sitä siirrellä. Tässä pidän ehkä ohjelehtiä, ehkä lankakeriä, ehkä keskeneräisiä käsitöitä…
Taas kudetta jäi yli ja hyvä niin. Keittiötä järjestellessäni etsin sopivaa koria, mihin saisin pikkutilpehöörit piiloon. Ja ei kun virkkaamaan!
Toisesta korista virkkasin suorakaiteen mallisen ja toisesta pyöreän.
Olohuoneessa on nyt vitivalkoisen ja luonnonvalkoisen suloinen sekasotku, yritän olla välittämättä…
Nämä virkkaukset olen tehnyt trikookuteesta ja käyttämällä metallista koukkua nro 8. Maton virkkasin löysästi, mutta korini ovat kuin peltiä, tiukkaan tehty, jotta reunat pysyvät napakasti ylhäällä.
Pellavasydämen Mervi